torstai 7. marraskuuta 2019

Nukke

Tilasin nuken. Juu-u, iso mies. Se on n. 170 cm pitkä ja painaakin nelisenkymmentä kiloa. Hyvin kauniskin se on. Nettikaupassa sai valita lähinnä mieleisensä vartalon, pään, hiukset, kynsien värin, irrotettavan tai kiinteän pillun, nännien värin ja jopa sen, pystyykö nukke seisomaan tukematta vai ei. Kyseessä on siis seksinukke. Sellainen, jonka valmistaja sanoo lainmukaisesti näyttävän noin 21-vuotiaalta naiselta. Tuo "noin" lienee se pääasia siinä. Kaunis se kuitenkin on.

Niin että miksi? Miksi nyt ihmiset ostavat seksinukkeja? Pannakseen, hyvänen aika. Pääosa asiakkaista on miehiä, mutta on myös olemassa miesnukkeja, joita sitten ostavat ehkä naiset tai sitten homoseksuaalit miehet. Parhaimmilla nukeilla, jollaiseen minulla ei ole varaa nyt eikä ikinä, kasvojen ihossa on luomia ja ihohuokosia. Suoraan sanoen, pitää katsoa tarkkaan, jos meinaa erottaa sellaisen tekopään oikeasta valokuvassa. Paras vinkki lienee se, että pää näyttää terveeltä, vaikka on irrallaan vartalosta.

On noita seksileluja ollut ennenkin minulla. Yhteistä niille on se, että olen kokeillut kerran tai pari ja todennut, että ei... ne ovat kylmiä, kovia ja rumia ja ne pitää muistaa pestä käytön jälkeen. Ja etenkin ne pitää muistaa pistää piiloon. Minullahan ei ole seksileluja! Eikä muuten kenelläkään tuntemallani ei-naisella. Naisilla taas itsestään selvästi on ja pitää olla! Leluton nainen on aseksuaali ja siis siltä osin kelvoton - paitsi toimistotöihin. (Anteeksi, että pyytelen anteeksi epäkorrektiuttani.) Innostukseni lähti jostakin seksirobottien kehitystä ja tulevaisuutta käsittelevästä kirjasta. Sen jälkeen piti sitten tietenkin surffailla nettiin katsomaan, että millaisia nämä TPE-muoviset tai silikonista valmistetut neitoset oikeastaan ovat. No, kuvissa tietenkin mahdottoman kauniita. Rohkaistuneena päätin sitten tutkia, löytyisikö Youtubesta videoita näin siveettömistä vekottimista. Siellähän niitä on. Siinä vaiheessa intoni hiukan laski. Tosiaan, nämä jokapojan huokeat morsiamet, jotka eivät intä vastaan tai suunnittele mitään miehensä puolesta ja tahtoa vastaan, ovat aika elottomia. Lähinnä ne kai istuvat tai makaavat. Jotkut yksilöt tosiaan osaavat myös seistä. Haluankohan sittenkään isoa ja painavaa nukkea, jota ei edes kehtaa pitää sohvalla istumassa, koska satunnaisten vieraiden saapuessa syntyisi moraalista pahennusta tai ainakin joutuisin vastailemaan ikäviin kysymyksiin, kuten että paljonko tuo maksoi ja mitä teet sillä. No ei, en minä sitä pane, vaikka sillä on suu, perse ja pillu. Se on minulla valokuvamallina. Nukke maksaa 1400 euroa, eikä valita vilua tai muistuta työajan loppumisesta. Mistäköhän kuvittelet, että löytäisin teinitytön, joka ylipäätään suostuu keekoilemaan hepeneissä ja polviaan myöten pakkaslumessa? Saati sitten, että montako sellaista mallinkeikkaa joku XX suostuisi tekemään 1400 eurolla?

Yksi kiusallinen juttu on kuitenkin käynyt mielessäni. Näiden nukkien pään voi irrottaa, se on kierteillä. Pään tilalle taas voi asentaa koukun, josta päättömän nuken voi ripustaa säilytykseen. Ongelma on se, että kaappini ovat jo täynnä luurankoja. Nukkeparka ei kertakaikkaan mahdu niihin. Tuossa ikkunan edessä on jonkun edellisen asukkaan ruuvaama, järeä koukku. Siinähän päätön tyttöseni joutaisi riippumaan. Naapurusto ja ohikulkijat tietenkin sitten soittelisivat hätäkeskukseen, että täällä roikkuu ikkunan edessä päätön, hirtetty tyttö. Äiteillä olisi kamala suojeleminen lapsissaan: "Älä silmä pieni näe mitä vain!" Hommaa tietenkin voi huomattavasti helpottaa pitämälläl verhoa kiinni siltä kohden. Illalla, kun pitää sytyttää valot, sama ongelma olisi jälleen käsillä. Eipä siinä mitään, joutaahan tyttö kanssani sohvalle tai tähän koneen äärelle. Ja hänen syliinsä (Huom! Ei "sens syliin, ei se mikään puoliso ole) voisi antaa kaikenlaisia pikkutavaroita säilytettäväksi. Kaukosäädin kainaloon ja joutilas kitarapiuha kaulan ympärille jne. Joutessani ja telkkarin pauhatessa voisin sitten harjoitella hänen hiustensa palmikointia neljällä.

Koska säilytys on vaikea asia, ajattelin, että yksinkertaisesti soitan hätäkeskukseen tai poliisille, että täällä nyt roikkuu tällainen nukke, kun sille ei muutakaan paikkaa ole. Jos kiinnostaa, niin tervetuloa katsomaan. Vaan entäpä, kun naapuritaloyhtiön väkivaltainen narsisti hoksaa jutun ja ripustaa oman, aikaisemmin eläneen vaimonsa päättä akkunaan!

Hienoimmat nuket osaavat puhua. Tekoälynsä vuoksi ne osaavat jopa käydä yksinkertaisia keskusteluja. Näitä tekoälynaisia ei edes passaa lähestyä miten sattuu. Jos menee liian suorasukaisesti asiaan, he sanovat: "I'm not in the mood!" Kun kyse sittenkin on laitteesta eikä ihmisestä, asiallinen kommentti lienisi: "I'm not in the mode." Käveleviä nukkeja on tehty jo kauan, ja uusimmat alkavat olla liikkeiltään aika sulavia... sikseen. Niihin voidaan myös asentaa lämmitysjärjestelmä, jotta iho ei tuntuisi kylmältä. Samoin niihin voidaan asentaa erilaisia sensoreita, jotka voivat pyytää kääntämään nuken mukavampaan asentoon, kuivaamaan jne jne... ja koska ne siis näemmä saadaan liikkumaan, ne varmasti myös oppivat tekemään asioita itse. Kysymys on kai siitä, milloin tällaisten järjestelmien hinnat laskevat ja laitteet pienenevät ja kevenevät. Kukaan kai ei halua 200 kiloa painavaaa muovityttöystävää tai edes kotirobottia.

Jo verrattain pian on siis oleva aika, jolloin voit kysyä seksirobotiltasi, että kuinka lämmin täällä sisällä on. Tai udella, ottiko lapsesi pipon päähänsä, kun lähti ulos. Minusta, tämänhetkisen tietoni valossa, näyttäisi siltä, että kotirobotit kehittyvät nimenomaan seksiroboteista, ei esimerkiksi tekoälyllä varustetuista keittiökoneista. Syy on se, että seksirobotit ovat ihmisen näköisiä ja osin jopa tuntuisia. Meidän on helppo projisoida niihin tunteita. Ei ole mitenkään pöllöä puhua niille ainakin jotakin jo nyt. Nukkeharrastajat antavat nukeilleen nimiä. Jokainen ymmärtää, että niitä voi riisua, mutta niitä voi myös pukea kuten haluaa. Minun nukkeni on suosiva pitsihepeneitä, joissa ei kuitenkaan ole röyhelöitä.

Kuten edellä sanoin, minulla on seksuaalisen tarpeen lisäksi esteettinen tarve nukelleni. Se saa toimia valokuvamallina, koska sattuupi olemaan oikeaa nuortanaista käytännöllisempi ja edullisempi paria poikkeusta lukuunotamatta. Ensinnäkin sen ilme on aika  staattinen. Tähän on varmasti tulossa muutos, kyse on vain siitä, että saadaan lisää passeleita rakenteita pään sisään. Toinen on hiukan hankalampi: kuluttajille tarkoitetut nuket eivät osanne itse kävellä vielä vuosiin. Ne pitää siis itse kuljettaa ja kantaa kuvauspaikalle. Liikun harvoin autolla, mutta sulan maan aikaan usein moottoripyörällä. Siinähän se nukke kulkee, kyytiläisen paikalla, mutta pitääkö sen käyttää kypärää? Jos ei, niin hitto mikä sählääminen poliisin kanssa, kun aina pysäytetään ja aina pitää muistuttaa, että ei, laki ei vaadi nukkea käyttämään kypärää. Tai no... en muuten tiedä, mitä laissa täsmälleen sanotaan. Pitääkö esimerkiksi sana "matkustaja" tulkita vain ihmiseksi vaiko myös nukeksi tai robotiksi? En lainkaan panisi pahakseni, jos kyytiläisenäni istuisi kaunis nuori tyttö tukka hulmuten - vaikka sitten muovinen. Tosin saattaisi ilmavirta viedä tyttöparan pääkarvat silmäripsiä myöten.

Jos jatkaisin filosofiaani vielä pitkään, voisin lopulta kysyä, mikä erottaa ihmisen ja laitteen. Jos tyttörobottiin asennetaan riittävän näppärä tekoaäly, erilaisia antureita aistimiksi ja niin edelleen, niin onko esimerkiksi ruoansulatusjärjestelmän puute enää peruste pitää robottia jotenkin alempiarvoisena? Missä vaiheessa nämä kaikki järjestelmät yhdessä muodostavat jotakin, jota voisin kutsua tietoisuudeksi? Oletettavasti tällaiset robotit toimivat vielä pitkään akusta saamallaan sähkövirralla. Onko epäinhimillistä tai -nukellista jättää tyttöparka lataamatta?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia ihanasta viikonlopusta, runsaasta ja hyvästä rakastamisesta, rakastelemisesta. Meillä oli yhdessä upeaa. Vesisänky on suurenmoinen; se ei natise - ja sitä naimisen loisketta.

ted kirjoitti...

Muistoja olis, jos vain muistais (Kalevi Korppi)

Anonyymi kirjoitti...

Tein minä pillun pajupuusta,toki vain pajupuusta, hei. Soreasti, koreasti pilluni soipi, toki vain pajupuusta