perjantai 17. maaliskuuta 2017

Tupakoinnin puolesta!

Tupakointia vastustetaan ankarasti, enkä minäkään polta - vaikka mieli tekisi! Ei, en joudu edes kilvoittelemaan ollakseni polttamatta. Yritin teininä opetella sitä tapaa, mutta en tullut riippuvaiseksi niistä muutamasta askista, jotka ostin ja poltin. Se sitten jäi. Sen sijaan olen pohtinut, että minkä edellä tämä nykyinen, ankara tupakanvastustus käy. Tupakoitsijoita moralisoidaan joka käänteessä, ja jopa tupakka-askeissa on pelotteluksi tarkoitettuja iskulauseita. Kaltaisilleni jästipäille, jotka sattuvat polttamaan, ne varmasti toimivat houkuttimena.

Tupakkaa vastustetaan, koska se aiheuttaa terveyshaittoja. Lisäksi sitä vastustetaan sen takia, että savu häiritsee tupakoimattomia. Haju on kamala. Vaikka minusta kyllä tupakan vieno tuoksahdus on jotenkin leppoisa. Talvipakkasessa muutaman metrin päästä kantava piipunsavu on suorastaan ihana. Mennään takaisin asiaan: tupakoinnin kieltäminen näyttää olevan joillekin hyvin tärkeää ja perusteina - ja kenties verukkeina - käytetään mainitsemiani seikkoja. Minusta ainoa perusteltu syy tupakoinnin lopettamiseen on oma halu, jonka motiivina toki voivat olla täsmälleen samat seikat. Mutta se on väärä motiivi lopettaa, että jotkut vaativat sitä.

On nimittäin niin, että jotkut elävät kieltäymyksestä. Esimerkiksi anoreksiapotilaat saavat hallinnan tunnetta siitä, että kieltäytyvät syömästä. Ylipäätään joillekin elämän pääsisältö näyttää olevan terveellisyys. Terveellisyydessähän ei ole sinällään mitään vikaa, joten terveellistä ruokavaliota vastaan on vaikea pullikoida. Sen sijaan on syytä olla kriittinen tupakka- ja ruokamoralistien tapaan saada hallinnan tunnetta kieltämältä itseltä - ja muilta - nautintoja.

Mitä kielletään sen jälkeen, kun tupakka on saatu totaaliseen pannaan? Näkisin, että seuraavana listalla on sokeri. Sekin aiheuttaa terveusriskejä ja riippuvuutta, joten siitä kieltäytyminen ja sen kieltäminen tarjoavat mahdollisuuksia nauttia hallinnasta. Ja sitten on vuorossa alkoholi, sen jälkeen moottoripyörät, sitten viihde-elektroniikka, sen jälkeen veneily ja lopulta kieltäymyskontrollin kohteeksi kelpaa vaikka sauna. Ja saunamakkara nyt ainakin: siinä on eläinrasvaa.

Kaikkien pitäisi siis nauttia siitä, että käyttävät koko elämänsä mielitekoja vastaan taistelemiseen. Kohtuus on siis kielletty asia. Kohtuullinen alkoholinkäyttö pitää kieltää, koska se kuitenkin on alkoholinkäyttöä. Samoin kohtuullinen tupakointi, kohtuullinen... mikä tahansa nautinto.

Teinköhän olkinuken? Ehkä, mutta olen keskustellut tällaisten nautintonihilistien kanssa. Kamalia ihmisiä he ovat tarkkaan laskettuine suupaloineen ja minuutilleen aikataulutettuina arkipäivineen. Hallinnantarpeessaan he vaativat jopa rentoutumiselta minuutintarkkuutta ja kustannustehokkuutta.

Useimmat ihmiset kai kaipaavat nautintoja. Miksi tästä ei puhuta. Eikö olisi paljon parempi puhua kohtuullisesta nautinnosta kuin kohtuuttomasta kieltämisestä? Montako todella arvokasta elinpäivää saamme lisää liian ankaralla (itse)kurilla? En tiedä. Taidan hakea oluen, vaikka lääkärin määräyksestä minun on syytä tyytyä hyvin vähään alkoholiin.

Ei kommentteja: