torstai 13. helmikuuta 2014

Räpsöö

Meinaan muuttaa Räpsööseen. Siinä ei ole enää kuin yksi mutka matkassa. Tarttis saada työpaikka. Sellaistakin olen hakenut niiltä seuduin. Niillä seuduin asustaa myös vanha partiokaverini Lokki, joka on siihen nähden kiitettävästi tukenut suunnitelmaani, että soitti tuttavalleen, joka on töissä siinä paikassa, johon pyrin, ja sanoi, että ottaisivat minut töihin. Hieno virke! Merkittävää tässä on se, että olin Lokkiin yhteydessä ensimmäisen kerran liki 20 vuoteen. Hiukan muriseva ääni ja pinnalta karhea puhetapa olivat sangen tutut.  Lokki on mua niin monessa jutussa ongelmaisessa nuoruudessani auttanut, että hiukan jopa hävetti pyytää taas palvelusta. Mutta toisaalta, en mä olisi sille ikinä soittanut ilman asiallista asiaa. Ja mää haluan sen duunin. Ja asua Räpsöössä. Tai edes Meri-Porissa. Siellä on meri ihan rannassa, ja sitä jatkuu Ruotsiin asti.

Niijjoo. Sit tää Sarppu, joka ottaa mahdottoman hienoja valokuvia, on kanssa räpsööläinen. Mahtaakohan tuntea Lokin, en tiedä. Terveisiä kuitenkin, jos tätä lukee. Tosin en tiedä, että keneltä tai kenelle. Ja terveisten kuskaaminenkin tuntuu joskus vähän nololta. Mutta jooh! Mukava, että uudella kotipaikalla on edes pari etäisesti tuttua.

Ja sit sitä realismia. Mää ruukaan kokea työmarkkinapettymyksiä. Olen vain uskotellut itselleni, että hakemukseni on hyvä ja olisin loistava siinä työssä. Olkoon nyt mainitsematta, mikä duuni se olisi. Ainakin suviaikaan se olisi just Räpsöössä ja siinä merellä, mutta ei tarttis pyydysten kanssa kulata.

Kloppina tuli siellä paljon paateilla kulattua. Aina oli hihansuut märät! Sen mää muistan nuoruudesta ja kesistä räpsöössä. Talvella siellä tuulee. Pakkanen ei ole kummoinenkaan, mutta kylmyys työntyy joka paikkaan 20 metriä sekunnissa. Asuin Mäntyluodossa jonkin aikaa. Se taitaa tosin olla vielä tuulisempi tyyssija. Räpsöö onkin vähän herraskainen.

Muut ku meriporilaiset puhuvat räpsööstä Reposaarena. Sen niminen paikka on myös Hammaslahdella, toisella puolella maata. Siis Hammaslandella. Ja varmaan muuallakin. Hammaslahden Reposaaresta ei ole ikinä kaavailtu Suomen pääkaupunkia. Eikä siellä ole ollut Suomen pienintä alkoa - ainakaan laillista. Ja ennen kaikkea, siellä ei ole merta. Jos paikka haluaa olla hyvä, siellä pitää olla meri.

Niin että arvoisa työnantaja, viittisiks suhtautua hakemukseeni ja suosittelijaani suopeudella. Mulla olis suunnitelmia asumisen suhteen. Ja sitten se työ vaikuttaa oikein mukavalta kanssa.

Ei kommentteja: