torstai 9. elokuuta 2012

Työpaikkailmoitus 2

Työnantaja kaipaa taitavaa sanankäyttäjää. Esittelen teille Leppävaaran seurakunnan työpaikkailmoituksen. Varsinainen ilmoitusteksti kokonaisuudessaan on tällainen:

Tiedottaja, Leppävaaran seurakunta, Espoo
Leppävaaran seurakunnassa on haettavana

TIEDOTTAJAN TEHTÄVÄ lokakuusta 2012 alkaen.

Tehtävä edellyttää kokemusta ja osaamista kirkollisesta viestinnästä. Työ keskittyy sisäiseen ja ulkoiseen viestintään. Tehtävä edellyttää seurakuntatyön hyvää tuntemusta ja valmiutta kohdata viestinnän keinoin erilaisia ihmisiä. Kaipaamme kykyä toteuttaa laadukkaita seurakunnan esitteitä, graafista silmää sekä valmiutta tuottaa sisältöä seurakunnan kotisivuille ja Esse-lehteen.

Pätevyysvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, erinomainen suomen kielen taito sekä tyydyttävä ruotsin kielen ymmärtämisen taito. Muu kielitaito katsotaan eduksi.

Toivomme työntekijältä aktiivista viestintäotetta mediaan ja kykyä sekä halua opastaa seurakunnan muita työntekijöitä viestinnässä. Tehtävä edellyttää kykyä riittävän itsenäisesti ja kokonaisvaltaisesti vastata seurakunnan viestinnän kokonaisuudesta. Kaipaamme taitavaa sanankäyttäjää.

Työaika on virastotyöajan mukainen 36,25 h/viikko. Työsuhde kuuluu vaativuusryhmään 503 ja sen peruspalkka on 2621-3014 euroa työkokemuksesta riippuen. Työsuhteessa on 4 kk:n koeaika. Työssä on mahdollisuus työsuhdeasuntoon.


Nyt alkaa analyysi:

Otsikko on TE-toimiston mallin mukainen, eikä minulla ole siitä sanottavaa. Sama koskee varsinaisen tekstin ensimmäistä virkettä. Otsikkoon se ei tuo muuta lisätietoa kuin työsuhteen alkamisajan.

"Tehtävä edellyttää kokemusta ja osaamista kirkollisesta viestinnästä." Virkkeessä on toistoa, eikä se ole parasta mahdollista asiasuomea. Muutetaan se näin: "Tehtävä edellyttää kirkollisen viestinnän kokemusta." Eiköhän kokemus sisällä osaamisen. Osaamisen voi katsoa myös sisältävän kokemuksen, joten valinnanvapaus vallitkoon!

"Työ keskittyy sisäiseen ja ulkoiseen viestintään." Organisaatioviestintä jaetaan sisäiseen ja ulkoiseen viestintään, joten työ keskittyy siis kaikkeen viestintään. Mihin se siis ei keskity?

"Tehtävä edellyttää seurakuntatyön hyvää tuntemusta ja valmiutta kohdata viestinnän keinoin erilaisia ihmisiä." Jos jo kerran edellytettiin kirkollisen viestinnän taitoa, niin miksi nyt edellytetään kirkollisen viestinnän hyvää tuntemusta? Kirkollinen sisäinen ja ulkoinen viestintä on tavallista viestintää, jossa huomioidaan kirkon sanoman lisäksi kirkon työ ja toiminta sekä Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon organisaatio. En kuitenkaa väitä, että kirkon organisaation ja työmuotojen tuntemuksen erillinen edellyttäminen olisi täysin turhaa. Ilmoituksen kirjoittaja haluaa erityisesti painottaa tätä asiaa, ja onhan seurakunta toki erilainen viestintäympäristö kuin sanomalehden toimitus. Organisaatioviestinnän kannaltakin tehtävä on vaativa. Suomen Evankelisluterilainen kirkko ja kristillinen usko ovat olleet melkoisten paineiden alaisina viime vuosina. Tiedottajan pitää olla sitoutunut työnantajan tavoitteisiin. Oman arvioni mukaan hurmoshenkinen paasaaminen etenkin ulkoisessa viestinnässä on lähinnä turmiollista.


Virkkeen loppuosa on mielestäni erityisen kummallinen. Miten muutoin ihmisiä kohdataan, kuin viestinnän keinoin? Vaikka tyytyisimme kapeahkoon viestinnän määritelmään, johon ei kuuluisi esimerkiksi koskettaminen, niin miten muutoin seurakunnassa kohdataan ihmisiä kuin puhuen, kirjoittaen, soittaen ja laulaen tai kuvia näyttäen?

"Kaipaamme kykyä tuottaa laadukkaita seurakunnan esitteitä, graafista silmää sekä valmiutta tuottaa sisältöä seurakunnan kotisivuille ja Esse-lehteen." Näsäviisastelen avoimesti: ei kai seurakunta palkkaa tiedottajaa tuottamaan laaduttomia poliittisen puoleen esitteitä. Kaiketi tuossa tarkoitetaan laadukkaita painotuotteita eli korkeaa kielellistä, kuvallista ja painoteknistä laatua. Graafinen silmä kuulostaa minusta siltä, että on silmää graafiselle teknologialle. Kutsuisin visuaaliseksi silmäksi sitä, mitä oletan työnantajan kaipaavan. Visuaalinen silmä on siis käsitys sisällöltään, sommittelultaan ja väreiltään hyvästä kuvasta, joka on myös teknisesti kelpo. Valmiudet tuottaa sisältöä seurakunnan kotisivulle ja Esse-lehteen on minusta hyvä erittely, koska verkkosivulle ei voi kirjoittaa kuten lehteen. Verkossa ilmaisun pitää olla vielä lehtiartikkeliakin tiiviimpää. Esimerkiksi nämä blogitekstini sopisivat paremmin painotuotteeseen kuin verkkoon.

"Muu kielitaito katsotaan eduksi." Miksi?
 Я говорю по-русски. Tarvitseeko Leppävaaran seurakunnan työntekijä esimerkiksi venäjäntaitoa, vai onko kyse vain työnantajan toiveesta käyttää palkattavaa henkilöä jonkin harvinaisemman kielen tulkkina?

"Toivomme työntekijältä aktiivista viestintäotetta mediaan ja kykyä sekä halua opastaa seurakunnan muita työntekijöitä viestinnässä." Mikä tuo media oikeastaan on, johon pitäisi olla aktiivinen viestintäote? Koska ilmoituksessa lukee noin, on oletettavaa, että kirjoittaja pitää mediaa jonakin tarkemmin rajattuna asiana kuin viestinnän välineenä tai tilana ylipäätään. Joskus 1980-luvulla media tarkoitti lähinnä lehdistöä ja radio- ja televisiokanavia. Nykyään se näyttää tarkoittavan jo lähes mitä tahansa. Sekin on jonkinlaista mediankäyttöä, kun ahdistunut teini töhrii nimimerkkinsä betoniseinään. Olipa media mikä tahansa, siihen pitää siis olla aktiivinen ote. Se kai on tiedottajan päätehtävä ja siitä hänelle maksetaan palkkaa. Viestintäote tarkoittaa ehkä sitä, että syytää käytössään olevaan mediaan viestejä. Aktiivinen ote tarjolla olevassa tehtävässä on kuitenkin työyhteisöön sidonnainen asia. Seurakunnan jäsenethän viestivät sen työntekijöille etupäässä kohdatessaan henkilökohtaisesti, soittaessaan tai vaihtaessaan kirjallisia viestejä. Useimmiten jäsen tapaa papin, nuorisotyöntekijän, diakoniatyöntekijän tai vaikka leirikeskuksen talonmiehen. Tiedottaja on seurakunnan jäsenelle harvinaisempi tuttavuus. Niinpä tiedottajan aktiivinen viestintäote mediaan on osin riippuvainen hengellisen työn tekijöiden aktiivisesta viestintäotteesta tiedottajaan.

Jos tekisin tarjottua työtä, auttaisin ja opastaisin muita mielelläni. Niinhän minä oikeastaan teen tätä kirjoittaessanikin. Valitettavan usein työelämässä vaikeaksi koetaan se, mitä ruutua seuraavaksi pitää klikata, vaikka suurin työ ja vakavimmat erehtymisen mahdollisuudet ovat klikkaamista edeltävässä ajattelutyössä. Työpaikalla on kovin vaikea opettaa sitä, mikä ei aikanaan äidinkielentunnilla kiinnostanut. Vaan eipä menetetä toivoa, ihmeitä on tapahtunut seurakuntien piirissä ennenkin. Arvailen, että yksi parhaista tavoista kehittyä viestinnässä on lähetellä vähemmän viestejä ja kuunnella enemmän.

"Tehtävä edellyttää kykyä riittävän itsenäisesti ja kokonaisvaltaisesti vastata seurakunnan viestinnän kokonaisuudesta." Vaihtaisin sanajärjestystä ja lyhentäisin virkettä hiukan. Minusta seuraava olisi parempi: "Tehtävä edellyttää kykyä vastata riittävän itsenäisesti seurakunnan viestinnän kokonaisuudesta." Pidän tätä vain kielen sujuvuuteen liittyvänä tyyliseikkana. Alkuperäinen virke on kulmikasta virkakieltä. Lisäksi huomauttaisin tekstin laatijalle, että valtaosa seurakunnan työstä on viestintää. Se perustuu Jeesus Nasaretilaisen antamaan lähetyskäskyyn. Jos pastori hölmöilee vihkipuheessaan, tiedottajan on kovin vaikea parantaa seurakunnan julkisuuskuvaa. Julkinen, muodollinen puhe on monin verroin vakuuttavampaa viestintää kuin kirjoittelu verkkosivuille ja seurakuntayhtymän lehteen.


"Kaipaamme taitavaa sanankäyttäjää." No niinhän te kaipaatte. Taidan hakea tuota työtä.

Kuules kirkkoherra! Mis sää tarttet oikke hyvää miäst, täss sul o simmone!

Ei kommentteja: