torstai 26. huhtikuuta 2012


Pankki lähetti luottokorttilaskun. Harvemmin tulee tuota korttia käytettyä, pikemminkin se olemassa kaoottisten tilanteiden varalta. Olisi tietenkin hyvä miettiä, onko kaoottisen tilanteen jälkeen mitään takaisinmaksukykyä, mutta ainakin sillä voi maksaa jollekin sivulliselle aiheutuneita vahinkoja - jolta tilanteelta Kaitselmus minua varjelkoon.

Laskun koko summa on siis 0,01 euroa. Kokonaista yksi sentti! Paljonkohan maksoi ne kaksi paperiarkkia ja kirjekuori, jotka tämän laskun toimittaminen minulle vaati. Ja entä se postimaksu? Ymmärrän toki senkin, että jonkun pitäisi ohjelmoida sinne pankin laskutuskoneeseen, että vaikka euroa pienempiä summia ei laskuteta, vaan ne veloitetaan sitten kun maksettavaa on enemmän. Sehän taas maksaisi rahaa. Onkohan kyse kuitenkaan suuren suuresta työstä? Paljonkohan tällaisia sentin laskuja sieltä lähtee?

Asia on niin, että jos pankki olisi minulle sentin velkaa, minulle varmasti kerrottaisiin, että niin pieniä summia ei kannata käsitellä. Vaan kun tavallinen ihminen on pankille sentin velkaa, niin laskuhan lähtee - vaikka sen laskun kulut olisivat monisatakertaiset laskutettavaan summaan nähden.

Ajattelin soittaa pankkiin ja pyytää maksuaikaa tai jopa ehdottaa akkordia: lupaan olla kiroilematta pankissa, jos tuo sentin velka pyyhitään pois. Sitten ajattelin, että puheluhan voi maksaa kymmeniä senttejä. Maksoin laskuni enemmittä mukinoitta. Minusta olisi kyllä ollut reilua, että paperin, kirjekuoren ja postimaksun hinnan olisi voinut säästää ja tallettaa luottotililleni. Olisin voinut olla jalominen ja sallia sen sentin vähentämisen summasta, enkä olisi edes vaatinut korkoa kertyneelle talletukselle.

Kylläpä minä olen hyvä ihminen!

Ei kommentteja: