sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kaikkea on liikaa

Kaikkea on liikaa. Olen ennenkin pyytänyt katsomaan ympärille ja kysynyt, mitä puuttuu. Autoja on liikaa, taloja on liikaa, tavaraa niin ettei ihmisiä löydä seasta. Kirjoja on liikaa myös, ja tällaisia kirjoituksia. Silti ihmisiäkin on liikaa.

Kaikki näyttää myös kasautuvan. Hiekkaa on etupäässä Yyterissä. Väittäisin että puolet Suomen hiekanjyvistä on siellä, pienellä alueella. Älkääkä selittäkö minulle mistään Kalajoesta, jossa hiekka on Yyteriin verrattuna lähinnä karkeaa soraa tai mursketta. Talot taas kasautuvat kaupunkeihin vaikka olisi varmaan parempi asua hiukan vähemmän ahtaasti. Raha kasautuu rikkaille, vaikka toiset ovat paitsi perustarpeitakin. Onni kasautuu yksille.. ehkä onnelliset ovat narsisteja tai perusteettomia optimisteja. Joidenkin elämä on surullista, eikä se suru helpota sairaslomalla, mielialalääkkeellä tai terapialla. Se helpottaa vain sillä että hyväksyy oman osattomuutensa onnesta.

Saat sen mistä luovut, sanoi Tommy Hellsten. Hänen ei käsittääkseni ole tarvinnut luopua paljostakaan, tai siltä näyttää. Mutta hän lienee oikeassa. Purjevenettä ei saa purjeveneestä luopumalla, mutta luopumalla vanhasta paatinrohjosta tai jostain muusta asiasta voi saada aikaa, rauhaa ja rakkautta. Kaiken kasautuminen näyttää olevan luonnonlaki, vaikka fyysikot kyllä sanovat epäjärjestyksen lisääntyvän. Minä yritän opetella, että kasautumista hillitsemällä voi jakaa onnea ja iloa. Ja rahaakin, jos on sitä on kasautunut omalle tilille.

Haluaisin osata luopua paljosta, mutta eihän itsekkyyttä näin vain kitketä, kauniin ajatuksin. Ehkä toiveeni taustalla on tuo Hellstenin ajatus. Voisin luopua paljosta saadakseni paljon. Nyt kuitenkin luovun omasta ajastani ja lähden rassaamaan museolaivaa. Ehkä joku iloitsee työni tuloksista.

Ei kommentteja: