lauantai 3. tammikuuta 2009

Perimmäinen sukupuolten välinen ero

Tasa-arvoa on tavoiteltu nyt jo useamman vuosikymmenen ajan. Jotakin kehitystä on sillä saralla varmasti tapahtunut, mutta yksi on varma: tasa-arvostelu ei tee naisista miehiä. Ja vielä vähemmän - Luojan tähden - päin vastoin. Kymenkunta vuotta sitten meinasi ilmetä miesten hamemuoti. Muistan nähneeni muutaman rokkaripojan mustassa nahkarotsissa ja mustassa pitkässä hameessa. Ehkä se kaupungissa tosiaan onnistui. Yksi hamemies oli nähty myös Oriveden kahden ristikkäisen kadun muodostamassa keskustassa. Koko kylä päivitteli. Mies, joka sattuu olemaan ammatiltaan rockmuusikko, erityisesti rocklaulaja, saa meikata. Voi tietenkin olla, ettei hänen kannata poiketa lähiöbaariin, tai ainakaan sen vessaan, mutta joissain tapauksissa meikkaavaa miestä siis siedetään.

Nykyään voi nähdä koti-isän, mutta edelleen tavallisempaa ole se, että nainen on kotosalla, kun mies käy ansiossa. Taikka en tiedä käyvätkö miehet enää ansiossa. Taitavat jotkut pikemminkin luoda uraa. Palkaksi riittää, että sillä saa paljon tavaraa. Kuten kotiinsa 78 erilaista sähkölaitetta. Edelleen naiset taitavat tehdä leijonanosan kotitöistä, vaikka naiset ovat kehittäneet erilaisia kiristyskeinoja niiden tasaisemmaksi jakamiseksi.

Pääsääntöisesti se, mikä on sallittua miehille, on sallittua myös naisille. On kuitenkin monia asioita, jotka ovat sallittu vain naisille, kuten yritin tuossa osoittaa. Tai jotka nyt vain näyttävät lankeavan naisille. On kuitenkin yksi naisten asia, jonka käyttäminen on jo kauan ollut miehille ihan sallittua ja luontevaa, mutta päinvastainen järjestys siinä asiassa on alkanut ilmetä vasta viime vuosina, nimittäin polkupyörä.

Miehet ovat tarpeen vaatiessa ja kauan saaneet ja voineet pyöräillä naisten pyörällä. Sehän on vallan kätevä etenkin ikämiehille, joiden voi olla vaikea kankeine jalkoineen nousta miesten pyörän päälle. Aavistelisin, että naistenpyörän rungon muotoilu periytyy ajalta, jolloin naiset pitivät hametta lähes poikkeuksetta. Miestenpyörän rungon ylempi putkihan olisi nostanut hameenhelmaan sääsyttömästi liki vyötärön korkeudelle. Ehkä miestenpyörään liittyy myös joitakin fallisia piirteitä, lähteehän siinä tuosta haarainvälistä eteenpäin pitkähkö jäykkä putki. Oli miten oli, vaikka naiset ovat käyttäneet housuja jo vuosikymmenet, olen vasta viime vuosina nähnyt naisten käyttävän miestenmallista fillaria.

Naisten pyörän muotoilulle esitin äsken yhden perusteen. Pitänee tässä saman tien perustella miestenpyörän muotoilua, joka ei varsinkaan varttuneempaa väkeä ajatellen ole yhtä näppärä. Ymmärtääkseni kyse on lujuudesta. Miestenpyörän runko on muotonsa takia jäykempi ja tukevampi, mistä johtuen se voidaaan tehdä kevyemmäksi. Tai toisaalta voidaan odottaa, että se kestää kauemmin kuin naistenpyörän runko. Jos nyt rungon käyttöikä varsinkaan vanhemmissa polkusissa mikään ongelma olikaan. On kai myös muistettava ja huomioitava, että naiset keskimäärin ovat miehiä pienikokoisempia, ja miestenpyörät on vuosikymmenet tehty suunnilleen keskimittaisia miehiä silmällä pitäen. Tosin runkoja on eri kokoisia, mutta tyydytään nyt tähän keskikokoajatukseen. Etenkin ennen vanhaan miesten pyörät olivat pitkiä ja muutoinkin tanakasti tehtyjä. Äitini kutsui sellaista pyörää makuuvaunuksi.

Appiukolla oli sellainen vanha fillari. Pyöräilin sillä joskus siellä Oulussa. Se oli kevyt polkea ja vakaa ajaa. Ehkä sillä ei saanut samanlaista vauhtia Oulun ainoassa alamäessä, kuin 21-vaihteisella nykyfillarilla, ja siinä ainoassa ylämäessä sitä mieluummin talutti, koska riittävää voimaa kevyen äijän ja raskaan pyörän saamiseksi mäen päälle ei tahtonut löytyä. Mutta muutoin se oli oikein mukava ajokki. Pinta oli vähän kolhiintunut, mutta veikkaisinpa, että noita nykyfillareita saa tuon vanhan pyörän käyttöiän aikana ostaa melkoisen rivin. Joku laatutietoinen senkin ajokin sitten vohki. Ties vaikka olisi ollut ennakkoluuloton nainen.

Ei kommentteja: