lauantai 10. tammikuuta 2009

Narsisti

Julminta mitä pahalle ihmiselle voi tehdä, on ottaa hänet taivaaseen. Koko elämänsä paha ihminen on tavoitellut omaa etuaan, polkenut heikompiaan, valehdellut kanssaeläjistään, esi-isistään ja jälkeläisistään; hän on varastanut, huijannut, pahoinpidellyt ja raiskannut. Hän on menestynyt loistavasti. Riittävän pahana ihmisenä hän on välttänyt vankilan, konkurssin ja psykiatriset osastot. Hän on niin paha, että ei joudu tämän maailmallisen taivalluksensa kanssa useinkaan vastuuseen teoistaan.

Jotenkin ne vankilan ja siviilin välillä ravaavat pikkurikollisetkin ovat parempia kuin ilkiöt, jotka onnistuvat ensin oikeuttamaan itselleen pahat tekonsa ja sitten vielä elämään ilman seuraamuksia. Koulu- ja työpaikkakiusaajat, vilpilliset saarnamiehet ja kauppiaat, ja keitä tuohon arvostelemaani kerhoon nyt kuuluukin, ovat tavallaan vilpittömän pahoja. Ehkä äärimmäistä narsismia voisi pitää tuollaisen sallitun pahuuden ilmenemänä. Nyt on kuitenkin tehtävä selvä ero parin asian välille: narsistinen persoonallisuushäiriö ja yleinen tarve määritellä epämiellyttävät ihmiset narsisteiksi ovat eri asiat.

Pitänee kuvitella jonkinlainen taivas. Se on muuten vaikeaa. Taas pitää tehdä ero parin asian välillä. Kristillisen uskon mukainen taivas on jotakin muuta kuin me pystymme ajattelemaan. Inhimillisen ajattelun taivas lienee kuva jonkinlaisesta maanpäällisestä paratiisista. Kukaan ei sairasta, sadetta ilmenee vain öisin, ja ainakaan ikäviä töitä ei tarvitse tehdä. Tai ehkä kaikki työ paratiisissa tuntuu aina mukavalta. Mikään mukava puolestaan ei ala ikinä kyllästyttää. Kukaan ei soita sähkökitaraa, harppuja vain rimputellaan. Mitä nyt symbaaleita välillä helskytellään kepeästi. Hopparitkin osaavat puhua, eivätkä tarvitse viittomakieltä. Yo! Kukaan ei kuole. Islamilaisten paratiisissa kuuluu olevan tarjolla neitsyitä urheille marttyyreille. Siinä on yksi ongelma: neitsyt on neitsyt vain johonkin hetkeen tai kokemukseen asti. Jos aikaa on ikuisuus ja neitsyitä marttyyrimiesten nautittavana vaikkapa 40, niin kunkin neitsyen nautinnan väliaika on myös ikuisuus. Siihen nähden voi ajatella, etteä neitsyet voi käyttää (onpa julma ilmaus) heti tai ei ikinä. Mutta eipä mennä liiallisuuksiin ikuisuuden olemuksen pohdinnassa. Seksistä tietenkin voin jatkaa. Kannattaa lukea Laulujen laulu - Korkea veisu, kuten edellisessä raamatunkäännöksessä seisoo. Siellä on, paitsi mitä ilmeisin vihje nuoren naisen masturboinnista tahmeista sormista, koko joukko mitä hedelmällisimpiä ja mausteisimpia seksimetaforia ja -kiertoilmauksia. Maanpäällisessä taivaassa siis poimitaan ihania hedelmiä valkeissa vaatteissa. Joko se tarkoittaa, että poimitaan ihania hedelmiä valkeissa vaatteissa tai sitten se viittaa ihmiskehon nautintoihin, joita ei kuitenkaan pidetä pahana. Hedelmissä ei ole matoja: hedelmissä ei ole matoja tai seksiin liittyvissä anatomisissa yksityiskohdissa ei ole pahaa hajua tai loisia ja taudit eivät varsinkaan tartu. Raskauden mahdollisuutta en tässä pohdi pitkälti. Jos se on mahdollista, synnytys käynee tuskattomasti ja lapset ovat oikeita enkeleitä. Siis oikeita enkeleitä, eivät pelkästään hyvin käyttäytyviä, kiharakutrisia pampersvauvoja. Käärmeelläkin on taas jalat, eikä se pure ketään. Se on vähän viheliäistä, että Ilmestyskirjassa mainitaan, ettei pahuuden kukistamisen jälkeen merta enää ole. Missäs minä sitten purjehdin valkealla purrella, joka ei milloinkaan lahoa eikä tarvitse pohjaansa haitallista myrkkymaalia kasvillisuuden tarttumista vastaan. Ehkä merta ei ole, koska täydellinen hyvyys ei siis voi käsittää purjevenettä. Purjelentokone ei muuten tarvitse ympäröivien olosuhteiden vuoksi myrkyllisiä pintoja. Niitä ehkä on ja nousevia ilmavirtauksia riittävän jokapaikassa. Hyvän ja pahan tiedon tai hyvän- ja pahantiedonpuuta ei tarvita, sillä moraalille ei enää ole tarvetta. Kaikkihan on hyvää.

Nytpä yritän sijoittaa käärmeen tuohon inhimillisen ajattelukyvyn mahdollistamaan paratiisiin. Pyydän Jumalalta valtuutuksen ja poimin tuosta yhden narsistin kesken elämänsä. Noin. Siinä hän ajoi autollaan päin sillan pilaria. Omaiset vähän itkevät, etäisemmät läheisevät peittelevät mielihyväänsä. Kuolema on ahneuden palkka, siitäpä sai! Sääli kaunista autoa. Tosin saastuttava peli sekin oli. Sulattoon vain, taottakoon Mersu kääntöauraksi!

Noniin. Miksi pahat eivät pääse taivaaseen? Pahaa he eivät pysty enää tekemään. Mutta noin kokeeksi seurailen tuota ajatuskoetta. Siinä hän nyt seisoo, komea mies, valkoisissa vaatteissa. Tukka on tumma ja vähän kihartuva. Leukaperät ovat jykevät, eikä yhtäkään hammasta puutu. Joka ainoa on tallella, eivätkä viisaudenhampaatkaan ole risat, eikä ikenet tulehtuneet. Ihania naisia parveilee ympärillä. Poissa ovat raskausarvet, halvat hajuvedet ja klimppiset ripsivärit. Myski vain tuoksuu, ja mirha, sillä naiset haluavat tuoksua noille seikoille, ja enkö antaisi naisille sitä iloa! Hän haukkaa omenaa. Se maistuu omenalta. Ja koska hän tajuaa olevansa paratiisissa, hän odotti saavansa yliluonnollisen makuelämyksen. Yksi ongelma tuossa on, jota pikku narsistimme ei tajua. Koska paratiisi on pantu kokoon kerrassaan luonnollisista seikoista, kuten omenapuista, omenatkin ovat kerrassaan luonnollisia. Ne maistuvat omenalta. Se ei narsistille riitä, että omenoissa ei ole matoa. Niinpä hän heittää omppunsa veteen, josta sen jokin kiitollinen luonto- eli paratiisikappale nauttii. Puu ei ole moksiskaan. Kohta se kasvattaa uuden ompun tilalle. Mies ottaa toisen omenan. Tiedämme, mitä hän ei tiedä. Se maistuu omenalta. Mikä pettymys. Paratiisin omena maistuu omenalta. Mutta kuten määrittelin, tässäkään omenassa ei ole matoa.

Sallitut hedelmät ovat sallittuja ja niinpä antisankarimme päättää vietellä ihanan naisen. Onneksi hänellä on valkoinen puku. Olkoon se nyt armani-leikkauksella. Tai vaikka oikein frakki. Kangas on hienoa. Ei hiosta, ei paina, eikä ole kylmäkään. Lisäksi miehellä on ranteessa Rolex ja tukka on hyvin. Eikö näin eväin pitäisi hedelmän poimimisen eli ihanan naisen viettelyn onnistua? Tokihan hän naisen saa, hänhän on paratiisissa. Seksi tuntuu seksiltä. Tosin ainakin näin sivusta katsoen vaikuttaisi siltä että nainenkin nauttii. Hehän ovat paratiisissa. Miehen erektio kestää, ja he kumpikin saavat orgasmin. Yhtäaikaisuudella ei ehkä ole väliä, kumpikin tyydyttyvät. Ja siinä se. Seksi maistui seksiltä. Niinpä mies maistaa päärynää ja toteaa sen maistuvan päärynältä. Niin hän osaa päätellä, että kirsikat maistuvat kirsikalta sielläkin, perunat perunalta, pihvit pihviltä, jos paratiisissa esiintyy lihansyöntiä. Mutta ehkä ihmisen paratiisi on pahojen nautojen helvetti.

Mies nousee vuorelle. Tokihan hän vuorelle nousee, sillä hän on paratiisissa. Jalat eivät matkalla väsy. Vuoren huipulla on purjelentokone ja joukko riuskoja miehiä komeissa puvuissa, tummat tukat kiharalla tai vaalea tukka suorana tai pää miehekkäästi kaljuna, kaikki hiukset päässään tai siis ei, lihakset pullollaan ja pää täynnä suurta viisautta. Miekkosemme pujottautuu ohjaamoon, riuskat miehet antavat koneelle alkuvauhdin. Mitään näin ihanaa mies ei ole eläissään kokenut. Hän liitää ja kaartelee taivaalla jos jonkin moisten lintuin seurassa ja laulaa soinnikkaalla äänellään kauniita lauluja. Taikka reippaita. Ja kun hän on liidellyt ilmojen teitä kylläkseen siltä kerralta, avautuu alaviistossa ihana kukkaniitty. Ja tasainen! Sinne hän antaa koneensa liitää, ja se pysähtyy puiden katveeseen. Ystävälliset ihmiset tervehtivät häntä ja tarjoavat hänelle hedelmiä. Ja mahdollisesti pihviä. Sitä en nyt tässä vaivaudu miettimään, miten ne purjekoneet saadaan vuorten laelle. Ehkä niitä voidaan lennättää myös radio-ohjauksella, mihin saattaa perustua myös miekkosemme äkillinen luulemus lentokoneenhallintataidostaan. Joku vain taiten luki hänen ajatuksensa siitä, minne lentää.

Koska paratiisissa kaikkea on kyllin eikä mikään inhimillinen ole vierasta, paitsi pahuus, mies haluaa toteuttaa niitä mielitekoja, joita paitsi on jäänyt maailmallisessa elämässään. Niinpä hän syöpöttelee voimatta pahoin, juopottelee voimatta pahoin, seksittelee sortumatta elosteluun ja saa pian kaikesta kylläkseen. Mehän muistamme, että emme ottaneet hältä narsismia, vaan sijoitimme hänet paratiisiin sen kanssa. Mulletännekaikkihetinyt. Mitä hän vielä voi haluta? Mitä narsisti haluaa? Enemmän! Lisää! Kaiken! Enemmän kuin muilla! Egolle pönkkiä. Lisää purjelentoa, lisää seksiä, korkeampia vuoria, lisää viiniä! Seksiä ja laatuviskiä purjelennolla! Pihvejä ja olutta seksin kera! En mä osaa keksiä mitä tommonen äijä vielä voisi haluta!

Yksi pikku juttu...

Mikään ei tyydytä. Pikku narsistimme turhautuu. Miksi, vaikka sanoin, että paratiisissa ei mihinkään kyllästy? Narsistille oli siis tärkeintä oman egon pönkittäminen. Mikään ei kelpaa, ellei se osoita hänen omaa paremmuuttaan. Hänelle kelpaa vain täydellinen. Mutta vaikka hän kuin lensi, söi, joi ja nautti lihan iloista, hän ei saanut tuta maallisen elämänsä suurinta päämäärää: olla parias, ylivoimainen. Vaikka hän mitä olisi tehnyt, hän ei ollut enempää kuin kukaan tai mikään muu paratiisissa. Kaikki muutkin olivat kauniita ja komeita. Kaikilla oli kaikkea. Kaikki osasivat laskea leikkiä, mutta mikä kurjinta, sitä ei koskaan tehty jonkun polkemiseksi lokaan.

Aika kuuluu olevan suhteellinen käsite. Kysykää Einsteinilta. Minä olen vain ajatellut ajan olevan tapahtumien peräkkäisyyttä, en mitään absoluuttista. Narsistinen mies puhkesi ajattelemaan, että maanpäällisessä elämässä oli paljon puutteita, mutta siellä jotkut palvoivat häntä; monet palvelivat, koska hän oli julmin keinoin hankkinut valtaa ja vielä useammat kadehtivat, koska hänellä oli hieno auto, purjevene, huvila Välimerellä ynnä kauniita naisia. Ja ennen kaikkea: hänellä oli ympärillään ihmisiä, joita alistaa ja piinata. Kuulen hänen ajatuksen, ja koska tätä Luojalta saamaani valtuutusta on jäljellä, toteutan hänen toiveensa. Toteutan myös erään nuoren lääkärin toiveen. Menestyvä mies tuodaan hänen hoitoonsa henkihieverissä. Toimenpidehuoneessa meno on kuin Teho-osasto-sarjassa. Intuboidaan ja tyrkätään adrenaliinia suoneen ynnä tutkaillaan silmäteriä Maglite-valaisimella. Ja katso! Annan ihmeen tapahtua. Anteeksi te kaikki tämän ihmisen kiusaamat, palautan hänet keskuuteenne.

Äijä-parka: haluaa kuolla päästäkseen sinne missä kaikki toiveet, paitsi se pahuus toteutuu, jotta voisi näyttää niille, jotka eivät ole siellä ihailemassa hänen yltäkylläisyyttään.

Ei kommentteja: