Törkeyden aakkoset
Suunsoitto eli vittuilu on vaativa laji. Se vaatii kolmea seikkaa: nopeaa ajatuksenjuoksua, ilkeää mieltä ja riittävän herkkää kohdetta. Taitava vittuilija löytää uhri herkät kohdat nopeasti, ja käyttää niitä sumeilematta hyväkseen. Saatuaan kohteensa menettämään malttinsa vittuilijan on verrattain helppo pysytellä niskan päällä. Yleensä kohde herkistyy herkistymistään ja syntyy kierre, jonka tuloksena yhä vähemmällä panostuksella saadaan yhä enemmän aikaan mielipahaa ja suoranaista tuhoa.
Olen huono suunsoittaja, mutta tunnen kyllä tehokkaan vittuilun mekanismin. Käyn sitä läpi seuraavaksi. Uhrin heikkoja kohtia löytää hänen puheestaan. Yleensä ihmiset tuovat puhuessaan ilmi asenteitaan ja näkemyksiään. Lähes missä tahansa asenteessa on heikkouksia jotka ovat oivia loukkaamisen lähtökohtia. Aivan erinomaisia suunsoiton teemoja ovat uhrin sellaiset näkemykset, tavat tai asenteet, jotka ovat yleisesti jotenkin väheksyttäviä. Erittäin tuhoisaa vittuilua on puuttuminen toisen ihmisen ulkonäköön, taloudelliseen asemaan, ja erilaisiin henkilökohtaisiin vaikeuksiin.
Kun ärtymisen kierre on saatu alkuun, sen edistyminen riippuu lähinnä vittuilijan moraalista. Mitä vähemmän omatunto vaivaa vittuilijaa ja mitä enemmän hän nauttii henkisestä yliotteestaan, sen nopeammin hän pystyy ajamaan uhrinsa tilaan, jossa henkisestä puolustuskyvystä on jäljellä vain rippeet, jos niitäkään. Lopulta nimittäin hyvin vähäinen ele saattaa saada uhrissa aikaan reaktion, joka sivustaseuraajasta vaikuttaa täysin kohtuuttomalta. Kuukausia tai vuosia kestäneen alistamisen jälkeen pelkkä katse tai yksittäinen sana saattaa laukaista uhrissa puolustautumisreaktion, jonka takia vittuilija saa ympäristön säälipisteet.
Verrattain usein vittuilija saa myös siipeilijöitä tuekseen (Huimaheimo! Kasva aikuiseksi!). Nämä siipeilijät ovat ilman vittuilijaa jokseenkin harmittomia. Alkaneessa vittuilun kierteessä heidän on vain tavattoman helppo päästä toteuttamaan omaa ilkeyttään. Ja kerran vittuilijan joukkoon liityttyään he eivät voi jäädä siitä pois, koska joutuvat itse uhreiksi. Vittuilija toki nauttii saamastaan tuesta ja väärästä sympatiasta, mutta itse asiassa nämä siipeilijät ovat hänelle verrattain yhdentekeviä. He kiinnostavat noita psyykkisiä terroristeja vain siinä määrin kuin heistä on hyötyä kiusaamisen kierteessä.
Jos siis haluat käyttää valtaa, kehitä itsellesi muutama tapa vääristellä toisten puheita. Esitä myös toisten ihmisten asenteet naurettavassa valossa. Näitä asioita voit harjoitella mielikuvaharjoituksilla. Tutustu uhriisi. Selvitä, missä hän on heikko ja mistä hän ei pidä. Voit myös verrattain vapaasti esittää perättömiä väitteitä uhristasi, kunhan teet sen rauhallisesti ja iloisin ilmein ja voit esittää valheillesi edes huteran perustelun. Muista, että huumori on hyve. Voit aina vaatia uhriltasi huumorintajua, joka kestää kaikki törkeydet. Nykyään ei pidetä mitenkään arveluttavana sanoa, että itseen kohdistuva huumori pitää kestää. (Missä tosin sujuvasti unohdetaan, että itselleen nauraminen on ensisijaisesti jokaisen oma asia, ja kaikilla pitäisi olla oikeus myös osoittaa pettymystä tai ärtymystä.) Hanki itsellesi myös perässähiihtäjiä ja joo-miehiä, sillä tavallisesti joukkovoima on tehokas tapa ylläpitää yliotetta. Ja viimeisenä ohjeena: nykyään keneltäkään ei odoteta mitään avointa ja suoranaista moraalia. Niin kauan kuin et lyö ketään, etkä kärähdä kenenkään omaisuuteen puuttumisesta, sinua ei voida pitää syyllisenä mihinkään.
Ankara vittuilu ja kiusaaminen ovat erittäin tehokkaita hallinnan välineitä. Jos uhri on jotenkin riippuvainen kiusaajastaan, kiusaaminen voi jatkua niin kauan, että uhri sairastuu psyykkisesti tai fyysisesti. Se voi jatkua myös uhrin suoranaisen romahtamisen jälkeen, riippuen kiusaajan ilkeydestä ja vallanhimosta. Tämä on hyvä muistaa koulussa, töissä, kotona ja harrastuksen parissa.
Kiusaaminen ja ärsyttäminen on siis käytännössä täysin laillista. Missä tahansa saa esimerksiksi uhkailla aivan miten vain ilman mitääs seuraamuksia. Esimerkiksi voi valita puhelinluettelosta satunnaisen numeron, soittaa siihen ja uhata tappaa puhelun vastaanottaja. Ainoa, mitä pystytään todistamaan, on puhelun olemassaolo. Sen sijaan verrattain vähäinenkin ruumiillinen puuttuminen on jyrkästi tuomittua. Tietyissä tilanteissa pelkkä koskeminen voidaan katsoa ruumiilliseksi väkivallaksi, ja siitä jäävä mitätönkin merkki on todiste koetusta fyysisestä väkivallasta. Tämä tarjoaa mahdollisuuden kiusata jotakuta niin kauan, että uhri pahoinpitelee kiusaajaansa tavalla tai toisella.
Arvelisin, että tavallisesti väkivalta työpaikalla, koulussa tai kotona ei johdu siitä, että joku kerjää verta nenästään. Yleensä aikuisen ihmisen odotetaan sivuuttavan loukkaukset viileästi ja tyynesti. Kuitenkin erilaisissa hienovaraisissa valtasuhteissa uhrin on vaikea päästä eroon kiusaajastaan. Esimerkki tällaisesta suhteesta on vaikka lapsiperhe, jossa vallanhimoinen vaimo soittaa suutaan jatkuvasti. Mies ei helpolla eroa, koska haluaa olla lastensa isä. Lisäksi tällainen vaimo tuskin lopettaa kiusaamista, vaikka mies hankkiutuisikin vaimostaan eroon. Ikävä kyllä tiedän tapauksia, jossa kiusaaja seuraa uhriaan myös kodin, työpaikan tai koulun ulkopuolella ja ärsyttää niin kauan, että uhri puolustautuu tekemällä jotakin tuomittavaa. Näin kiusaaja pääsee paistattelemaan kepulikonstein hankkimassaan myötätunnossa.
Olen vakuuttunut siitä, että olemme väkivallan vastustamisessamme liian sinisilmäisiä. On ihmisiä, jotka olisi vittuilutaipumuksensa vuoksi syytä toimittaa säilöön samalla tavoin kuin murhaajat ja muut rikolliset. (Tässä en ota kantaa Suomen rangaistuskäytäntöön. Toteampa vain, että ankaran rangaistuksen uhka ei näytä vähentävän rikollisuutta.) Tiedän, että henkisen terrorin jälkiä on jokseenkin mahdoton näyttää toteen, vaikka ne paranevat paljon hitaammin kuin mustat silmänaluset tai vaikkapa murtuneet luut. Jotkut käyttävät törkeästi hyväkseen liiallisuuksiin menevää vauhkoilua fyysisestä koskemattomuudesta. En tietenkään aja minkään pahoinpitelyn hyväksymistä. Tällä tekstillä haluan kuitenkin sanoa, että on ihmisiä, joihin ei päde muu kuin nyrkki. Lähtisin siitä, että heidän olisi kohtuullista saada, mitä tilaavat, ja lisäksi jäädä ilman vähäistäkään myötätuntoa.
Olen huono suunsoittaja, mutta tunnen kyllä tehokkaan vittuilun mekanismin. Käyn sitä läpi seuraavaksi. Uhrin heikkoja kohtia löytää hänen puheestaan. Yleensä ihmiset tuovat puhuessaan ilmi asenteitaan ja näkemyksiään. Lähes missä tahansa asenteessa on heikkouksia jotka ovat oivia loukkaamisen lähtökohtia. Aivan erinomaisia suunsoiton teemoja ovat uhrin sellaiset näkemykset, tavat tai asenteet, jotka ovat yleisesti jotenkin väheksyttäviä. Erittäin tuhoisaa vittuilua on puuttuminen toisen ihmisen ulkonäköön, taloudelliseen asemaan, ja erilaisiin henkilökohtaisiin vaikeuksiin.
Kun ärtymisen kierre on saatu alkuun, sen edistyminen riippuu lähinnä vittuilijan moraalista. Mitä vähemmän omatunto vaivaa vittuilijaa ja mitä enemmän hän nauttii henkisestä yliotteestaan, sen nopeammin hän pystyy ajamaan uhrinsa tilaan, jossa henkisestä puolustuskyvystä on jäljellä vain rippeet, jos niitäkään. Lopulta nimittäin hyvin vähäinen ele saattaa saada uhrissa aikaan reaktion, joka sivustaseuraajasta vaikuttaa täysin kohtuuttomalta. Kuukausia tai vuosia kestäneen alistamisen jälkeen pelkkä katse tai yksittäinen sana saattaa laukaista uhrissa puolustautumisreaktion, jonka takia vittuilija saa ympäristön säälipisteet.
Verrattain usein vittuilija saa myös siipeilijöitä tuekseen (Huimaheimo! Kasva aikuiseksi!). Nämä siipeilijät ovat ilman vittuilijaa jokseenkin harmittomia. Alkaneessa vittuilun kierteessä heidän on vain tavattoman helppo päästä toteuttamaan omaa ilkeyttään. Ja kerran vittuilijan joukkoon liityttyään he eivät voi jäädä siitä pois, koska joutuvat itse uhreiksi. Vittuilija toki nauttii saamastaan tuesta ja väärästä sympatiasta, mutta itse asiassa nämä siipeilijät ovat hänelle verrattain yhdentekeviä. He kiinnostavat noita psyykkisiä terroristeja vain siinä määrin kuin heistä on hyötyä kiusaamisen kierteessä.
Jos siis haluat käyttää valtaa, kehitä itsellesi muutama tapa vääristellä toisten puheita. Esitä myös toisten ihmisten asenteet naurettavassa valossa. Näitä asioita voit harjoitella mielikuvaharjoituksilla. Tutustu uhriisi. Selvitä, missä hän on heikko ja mistä hän ei pidä. Voit myös verrattain vapaasti esittää perättömiä väitteitä uhristasi, kunhan teet sen rauhallisesti ja iloisin ilmein ja voit esittää valheillesi edes huteran perustelun. Muista, että huumori on hyve. Voit aina vaatia uhriltasi huumorintajua, joka kestää kaikki törkeydet. Nykyään ei pidetä mitenkään arveluttavana sanoa, että itseen kohdistuva huumori pitää kestää. (Missä tosin sujuvasti unohdetaan, että itselleen nauraminen on ensisijaisesti jokaisen oma asia, ja kaikilla pitäisi olla oikeus myös osoittaa pettymystä tai ärtymystä.) Hanki itsellesi myös perässähiihtäjiä ja joo-miehiä, sillä tavallisesti joukkovoima on tehokas tapa ylläpitää yliotetta. Ja viimeisenä ohjeena: nykyään keneltäkään ei odoteta mitään avointa ja suoranaista moraalia. Niin kauan kuin et lyö ketään, etkä kärähdä kenenkään omaisuuteen puuttumisesta, sinua ei voida pitää syyllisenä mihinkään.
Ankara vittuilu ja kiusaaminen ovat erittäin tehokkaita hallinnan välineitä. Jos uhri on jotenkin riippuvainen kiusaajastaan, kiusaaminen voi jatkua niin kauan, että uhri sairastuu psyykkisesti tai fyysisesti. Se voi jatkua myös uhrin suoranaisen romahtamisen jälkeen, riippuen kiusaajan ilkeydestä ja vallanhimosta. Tämä on hyvä muistaa koulussa, töissä, kotona ja harrastuksen parissa.
Kiusaaminen ja ärsyttäminen on siis käytännössä täysin laillista. Missä tahansa saa esimerksiksi uhkailla aivan miten vain ilman mitääs seuraamuksia. Esimerkiksi voi valita puhelinluettelosta satunnaisen numeron, soittaa siihen ja uhata tappaa puhelun vastaanottaja. Ainoa, mitä pystytään todistamaan, on puhelun olemassaolo. Sen sijaan verrattain vähäinenkin ruumiillinen puuttuminen on jyrkästi tuomittua. Tietyissä tilanteissa pelkkä koskeminen voidaan katsoa ruumiilliseksi väkivallaksi, ja siitä jäävä mitätönkin merkki on todiste koetusta fyysisestä väkivallasta. Tämä tarjoaa mahdollisuuden kiusata jotakuta niin kauan, että uhri pahoinpitelee kiusaajaansa tavalla tai toisella.
Arvelisin, että tavallisesti väkivalta työpaikalla, koulussa tai kotona ei johdu siitä, että joku kerjää verta nenästään. Yleensä aikuisen ihmisen odotetaan sivuuttavan loukkaukset viileästi ja tyynesti. Kuitenkin erilaisissa hienovaraisissa valtasuhteissa uhrin on vaikea päästä eroon kiusaajastaan. Esimerkki tällaisesta suhteesta on vaikka lapsiperhe, jossa vallanhimoinen vaimo soittaa suutaan jatkuvasti. Mies ei helpolla eroa, koska haluaa olla lastensa isä. Lisäksi tällainen vaimo tuskin lopettaa kiusaamista, vaikka mies hankkiutuisikin vaimostaan eroon. Ikävä kyllä tiedän tapauksia, jossa kiusaaja seuraa uhriaan myös kodin, työpaikan tai koulun ulkopuolella ja ärsyttää niin kauan, että uhri puolustautuu tekemällä jotakin tuomittavaa. Näin kiusaaja pääsee paistattelemaan kepulikonstein hankkimassaan myötätunnossa.
Olen vakuuttunut siitä, että olemme väkivallan vastustamisessamme liian sinisilmäisiä. On ihmisiä, jotka olisi vittuilutaipumuksensa vuoksi syytä toimittaa säilöön samalla tavoin kuin murhaajat ja muut rikolliset. (Tässä en ota kantaa Suomen rangaistuskäytäntöön. Toteampa vain, että ankaran rangaistuksen uhka ei näytä vähentävän rikollisuutta.) Tiedän, että henkisen terrorin jälkiä on jokseenkin mahdoton näyttää toteen, vaikka ne paranevat paljon hitaammin kuin mustat silmänaluset tai vaikkapa murtuneet luut. Jotkut käyttävät törkeästi hyväkseen liiallisuuksiin menevää vauhkoilua fyysisestä koskemattomuudesta. En tietenkään aja minkään pahoinpitelyn hyväksymistä. Tällä tekstillä haluan kuitenkin sanoa, että on ihmisiä, joihin ei päde muu kuin nyrkki. Lähtisin siitä, että heidän olisi kohtuullista saada, mitä tilaavat, ja lisäksi jäädä ilman vähäistäkään myötätuntoa.
Kommentit