tiistai 2. joulukuuta 2008

Eutanasiaosasto

Tapaan ensi maanantaina psykiatrin. Siis 9.12.2008 kello 10.45, jos täsmällisempi aika jotakuta kiinnostaa. Ajattelin ehdottaa eutanasiaosaston perustamista tänne paikalliseen kaupunginsairaalaan. Itse asiassa Lumikki Tammi kirjoittaa - tai kirjoitti, hän kun siirtyi autuaaseen toimitukseen jo vuosia sitten - eräässä novellissaan jostakin samankaltaisesta, mutta oletan, ettette ole kuulleet tuosta toimittajasta ja kirjailijasta. Hävetkää! Hömppäviihdettä ja dekkareita vain luette, vaikka maailmassa on Lumikin tekstit, joissa ilmenee kypsää näkemystä enemmän kuin dekkareissa yhteensä. Tai minulla. Etenkin feministeille suosittelen hänen opuksiaan. Lumikki on rautaa. Dekkareista ja kypsästä näkemyksestä voisi tietenkin puhua myös Harjunpää-kirjojen yhteydessä. Niitäkin suosittelen feministeille.

Mutta takaisin eutanasiaosastoon. Vaikeassa elämäntilanteessa oleva voisi hakea oikeutta päästä eutanasiaohjelmaan. Lääkäreistä, psykologeista ja sosiaalialan ammattilaisista muodostuva lautakunta ottaisi hoitavan lääkärin antaman B-lausunnon perusteella eutanasianhakijan muutaman päivän mittaiselle hoitojaksolle alan laitokseen. Hoitojakson aikana asiantuntijat selvittäisivät hakijan tarvetta kuolla, ja hakija puolestaan saisi perehtyä eutanasiahoidon kulkuun.

Itse hoitojakso voisi olla niin pitkä, että ainaki useimmat psyykkiset ongelmat saataisiin hoidettua niin hyvin kuin nykytietämyksellä on mahdollista. Siis esimerksi 2 - 3 vuotta. Hoitoon valittu jatkaa aluksi normaalia elämäänsä, ja käy esimerkiksi työssä, jos terveydentila sen sallii. Alkuvaiheessa hän käy viikottain terapiassa, jossa käydään vielä kerran läpi kuolemanhaluun johtaneet seikat. Myöhemmässä vaiheessa eutanasiapotilas - jos tuollaista nimeä voi käyttää - jää sairaslomalle. Terapia päätetään, kun terapeutti katsoo voivansa antaa lausunnon, ettei hän pysty enää auttamaan potilasta.

Kuoleman lähestyessä kukaan ei ajattele kuten ihmiset yleensä, ja kuitenkin kuolemanpäätös pitäisi tehdä jotensakin täysissä järjissä. Tästä syystä potilas lähetetään mielentilatutkimukseen. Kokemus, ja ikävä kyllä ilmeisesti myös erehdykset opettanevat, millaisin tutkimustuloksin potilaan voi antaa jatkaa eutanasiaohjelmassa.

Ohjelman loppuvaiheet alkavat kun potilas siirtyy eutanasiaosastolle. Alkuvaiheessa hän voi viettää öitä kotonaan, mutta vähitellen hän siirtyy osastolle kokonaan. Tarvitaessa kaikenlaist tuskaisuutta lääkitään. Potilas voi etukäteen sopia lääkärinsä kanssa hoidon linjoista. Itse kuoleman päivä sovitaan etukäteen. Oikeusturvan kannalta voi olla tärkeää, että välittömästi suunniteltua kuolemaa ennen potilas saa vain välttämättömimmän lääkityksen tai lääkityksen, jonka avulla hänen arvostelukykynsä on mahdollisimman normaali. (Onneksi minun ei tarvitse päätellä, millainen tuo viime päivien lääkitys olisi.)

Itse kuolema hoidetaan potilaan ja kuoleman toteuttavan lääkärin kanssa etukäteen sovitulla tavalla. (Onpa hieno nimitys pyövelille.) Tarkoitus on kuitenkin mahdollistaa niin kivuton ja tuskaton lähtö kuin mahdollista. Omaiset ja ystävät saavat käydä hyvästelemässä potilaan sitä varten pidettävässä tilaisuudessa, ja lähiomainen tai kaksi saa tulla seuraamaan kuolemista.

Ohjelmasta vastaa erityiskoulutettu eutanasialääkäri. Hänen soveltuvuuteensa tehtävään selvitetään perusteellisesti, eikä eutanasiaoikeuksia voi saada kovin nuorena. Eutanasialääkärit saattavat tarvita oman tukiohjelmansa työn kuormittavuuden vuoksi. Eutanasiaosaston muukin henkilökunta valitaan soveltuvuuden ja koulutuksen perusteella.

Potilas saa keskeyttää ohjelman milloin tahansa. Eutanasiaa ei saa toteuttaa ennen sovittua hetkeä, eikä se saa myöskään myöhästyä. Vielä ennen kuolemaa potilaalle pitää selvittää päätöksen olevan lopullinen, ja hänelle on siinäkin tilanteessa tarjottava mahdollisuus jatkaa elämää. Jos potilas keskeyttää ohjelman, hänelle määrätään riittävä sairausloma ja hänen tuentarpeensa kartoitetaan ja toteutetaan mahdollisimman hyvin ja laaja-alaisesti.

Myös potilasta hoitava lääkäri voi erityisestä anomuksesta keskeyttää eutanasiahoidon. Anomus perusteluineen on annettava hyvissä ajoin ennen suunnitellun kuoleman ajankohtaa. Tarpeen vaatiessa lääkäri voi myös omalla päätöksellään keskeyttää hoidon hyvin perustein. Lääkärin on kuitenkin toimitettava ensi tilassa eutanasialautakunnalle selvitys päätöksestään, eikä sitä saa tehdä viimeisten kuolemaa edeltävien päivien aikana.

Perin inhimillistä, eikö?

Eutanasialääkäri olisi lopulta vain fiksumpi nimitys pyövelille. Voimmeko olettaa, että lääkäri haluaisi tuollaisen tehtävän? On myös muistettava, että eutanasian mahdollisuus perustuu vallitsevaan yksilöä korostavaan kulttuuriin. Käytännössä ihmisen kuolema, tapahtuipa se omasta tahdosta tai ei, koskettaa monia ihmisiä. Elämä ei siis siinä mielessä ole omaamme niin, että voimme luopua siitä ajattelematta lainkaan seurauksia. Ajattelin tuota ohjelmaani niillä mielin, että sen aikana kuoleman sosiaaliset vaikutukset selvitetään mahdollisimman laajalti. Ehkä näiden ajatusten jälkeen otan sen kannan, etten kuitenkaan ehdota eutanasiaostastoa. En, vaikka tiedän että eutanasiakokeilut eivät varmasti toteutuisi minun ehdotuksestani.

Ei kommentteja: