keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Ukkomiehelle morsian

On vuosien varrella tullut telkusta paritusohjelmia. Suomalaisen parinmuodostusohjelmaperinteen uranuurtaja varmaan oli Napakymppi. En tiedä, oliko sekään formaatti kotimainen, mutta ohjelma kuitenkin oli. Vuodesta toiseen sitä juonsi Kari Salmelainen, ja aina ja poikkeuksetta matkakohteet oli arvottu Herra tai Neiti A:n, B:n tai C:n kesken. Kerrasta toiseen kauneimman tai komeimman kilpailijan matka oli verrattain pitkä ulkomaanmatka, kenties jopa mantereemme ulkopuolelle. Rumimmalla oli sitten lähinnä surkuhupaisia kohteita tarjottavanaan, kuten viikonloppu Savitaipaleella tai satunnainen arkipyhä Hauholla.

Myöhempien aikojen versiot paritusohjelmista ovat olleet sinkkuäidille sulhanen, maajussille morsian, maamorsiamelle jussi ja karjapiialle lehmä -luokan teoksia. Puitteet ovat vaihtuneet nykymittapuun mukaan kolkosta studiosta vauraisiin maatiloihin ja kestikievareihin joista tulee mieleen Haikon kartano. Mikäs siinä, sinkkuäidille - kuten yksinhuoltajaa nykyään on poliittisesti korrektia nimittää - on nähdäkseni suotavaa löytää uusi mies, ja valita se oikein huolellisella harkinnalla. Yksinhän voi asua, mutta ei oikein elää, kuten ystäväni Merja (se 13...) taannoin jollekin huomautti.

Pelkkä Sinkkuäidille sulhanen -ohjelman olemassaolo paljastaa, että vielä olisi yhdelle ohjelmalle tarvetta. Näyttää siltä, että jossakin on avo- tai avioimiehiä, seurustelukumppaneita tai tilapäisiä ukkeleita, jotka eivät enää välitä lapsensa äidistä, oli tämä sitten nimikkeeltään vaimo, avosellainen, tyttöystävä tai satunnainen pano aamuyön humusta. (Jos nyt humuksen kanssa kukaan lapsia saakaan.) Myynninedistämistarkoituksessa ohjelmaformaattini kuitenkin nimetään mahdollisimman shokeeraavasti. Shokeeraavuushan on elinehto tässä huomio- eli tuomiotaloudessa.

Aivan! Olet lukenut jo tämän tekstin otsikon, joten tiedät mistä on kyse: Ukkomiehelle morsian. Edellä kertomani perusteella väittäisin, että tuolle ohjelmalle, jos jollekin olisi tarvis. Ja nyt, kaikki irtoseksiin hullaantuneet ukkomiehet tai muutoin varatut koiraat, älkää kuvitelkokaan, että ohjelmani välittäisi seksiseuraa vaimokullan kuukautisten tai Vuokatissa pidettävän ryhmäpalaverin ajaksi. Päivän selvää on, että menkat ovat monille vain veruke puolustaa oman petinpuoliskonsa koskemattomuutta ja Vuokattiinhan mennään a) juomaan, b) naimaan, c) kärsimään krapulaa - myös moraalista - sekä d) ryhmäpalaaveeraamaan.

(Mainittakoon tässä ohessa, että palaaveri {kaksi aata} on portugalia ja tarkoittaa joukkokokousta tai neekerien kyläkokousta.)

Ehei. Homma menee näin: miehekkeeseensä kypsynyt naiseke ilmoittaa siipakkeensa kilpailukkeeseen. Kyse on täsmälleen samasta kuin yritysmaailmassa ns. outplacementista. Omantunnon pönkittämiseksi poispotkittavaa ei jätetä ojaan. Plaseerataan hänet sitten vaikka hallintopäällikön virasta kirjaston apupojaksi. Tai avioliitosta... noh. Se kirkastuu kilpaveikkosille, kullekin aikanaan ja tavallaan. Mieheltä ei kysytä mitään. Ainoastaan lainsäädännöllisistä syistä häneltä jallitetaan suostumus. Sehän sujuu, kun maalaillaan ruusuisia kuvia tahmeista lakanoista yössä uuden naisen kanssa.

Epäkelvoksi osoittautuneen puolison puoliso, siis se naiseke, järjestää puolisonsa puolison puolison kilpailuun hakumenettelyllä (wvw.ukkomiehellemorsian.fi/hakulaerpaeke). Hänen pitää keksiä erilaisia perusteluita, kuten miksi juuri minun mieheni on oiva ykköskilpuri ohjelmaan. Sanalla sanoen, hänen pitää eritellä miehestään ne ominaisuudet, miksi hän olisi hyvä uudelle naiselle ja miksi toisaalta haluaa päästä tutuksi tulleesta miehekkeestään eroon. Oivia perusteita on laajoin kiertoilmauksin esitetyt väitteet uuden miehen löytymisestä - yllätys yllätys: Vuokatista, Pauliinan päiväkahvipalvelu -chatista, tilitoimiston johtoportaasta tai bussista numero 15 (Mutala-Pyynikintori-Kalkku).

Sopivia miehiä kyllästyneine tai uudestaan jostakin muusta innostuneine vaimoineen varmasti löytää. Mutta mistä löytää ne naiset? Oletetaanpa, että tarjokkaita miehikse kertyy riittävästi. Seuraavaksi ratsastamme stereotypialla: aina löytyy julkisuuden ja/tai mammonan puuteessa olevia naisia. Ukkomiehelle morsiamen Herra X pitää saada näyttämään menestyvältä, lempeältä, lapsi- ja aikuisystävälliseltä, komealta, määrätietoiselta, joustavalta, kiltiltä, ankaralta, karkealta, sileältä, poliittisesti korrektilta ja suorapuheiselta. Tämäki varmasti onnistuu.

Varsinainen peli alkaa, kun Neidit tai rouvat A, B ja C saapuvat samaan raflaavaan illanviettopaikkaan Pian-Ex-Rouva X:n kanssa. Tokihan A, B ja C, saavat koeajaa Herra äXää vähän, muttei kuitenkaan liian suorasukaisesti. Tässä vaiheessa Herra äXälle riittää, että hän on sisäsiisti ja edes muodollisesti tahdikas. Mielenkiintoiseksi tilanne muodostuu, kun A, B ja C yrittävät saada äXättäreltä selvää, millainen äX on. Tilanne mutkistuu entisestään, kun aakkosten alkupää yrittää saada aakkosten loppupäättäreltä selvää, onko mies hankala vai äXätär löytänyt uuden miehekkeen. Ja kaikki on koko ajan koko kansan arvioitavissa televisioitse, internetitse sekä sanomalehditse. Edelleen äXättärestä ei tiedä, haluaako hän koko sydämestään löytää äXälle sopivan puolison vai joutuuko alkupäätär lopulta vain koston välikappaleeksi.

Muutoin ohjelman toteutus on sitten tuttua huttua. On huiseja treffejä, ruususeremonioita, ja ohjelman päähenkilöiden taustojen selvittämistä pakollisine perhevierailuineen. Olkoon jo tässä kohdin selvää, että Aatar, Beetär ja Ceetär käytetään myös äXän nykyisten appivanhempien luona. Nämähän kuitenkin viime kädessä arvioivat, millaisen koston välikappaleeksi uusi nainen joutuu. Hyvällä tuurilla nykyappivanhemmat eivät toivo kovin pahaa nykyvävylleen.

Syntyvässä sosiaalipornografiassa nostetaan esiin mm. sellaiset seikat, että saako äXä pitää syödessään haarukkaa oikeassa ja veistä siinä jäljelläjäävässä kädessä, pitääkö hänen vastaisuudessakin pistää iänikuinen mikkihiirisolmio Kyösti-enon vappujuhliin ja niin etcetera. Kertakaikkiaan hirveää! äXätär yrittää esittää Aabeeceelle, että missä äXä on hyvä, missä huono ja missä asioissa edelleen- tai uudelleenkoulutettavissa. Samalla hänen pitää telkkariyleisölle kertoa, mitä pahaa miehessä on, koska haluaa siitä eroon. Aabeeceen pitää ohjelman aikana pyrkiä urkkimaan miehen ominaisuudet ja äXättären koko muulle maailmalle syytämät eromeininkinsä syyt. Kaikesta tästä koituu jopa Selviytyjiä mutkikkaampi juonittelufarssi. Ja painotettakoon nyt vielä, että kaikki tämä tapahtuu hulppeissa ympäristöissä, jossa arjen ankaruus loistaa poissaolollaan. Pöydät ovat Hondurasin mahonkia, ellei peräti jakarandaa tai kerrassaan eebenpuuta. Reunastaan lohjenneita muumimukeja ei taatusti näytetä, ehjät kuitenkin saavat kotivierailuilla esittää isäntäväen ylenpalttista sympatiaa. Ruususeremonioiden ruusut ovat niin turkasen suuria ja punervia, että oksat pois. Ja piikit.

Lopulta valinnan tekee äXätär, joka on sitoutunut viemään eropaperit maistraattiin koko väestön tv-valvonnan alaisena. Niin muodoin A:n, B: ja C:n urkkimsutyö on turhaa. Se ei liity äXättären päätöksentekoon suoranaisesti. Tosin tieto, että joku kilpailijattarista on saanut selville jotakin arkaa, saattaa tehdä hänestä epäkelvon kilpailijan. Kilpailijatarhan saattaa pyrkiä vaikkapa tekeytymällä tylsäksi pyrkiä päästä syntymässä olevan liiton uhkasta.

Sarjan jälkeisiin kuuluu sitten tositeeveemäisiä kuvia jokaisen kilpailun kanssa tekemisissä olleen arjesta sittemmin. Saadaan vastaukset sellaisiin kysymyksiin, kuin että turhautuiko tuottaja kun sopivaa kuvasussäätä saatiin odottaa kolme viikkoa, ja kun se viimein koitti, äXä oli kertausharjoituksissa eli Vuokatissa rassaamassa piippuja ja männänpalautusjousia. Tavataan myös ohjelman äänityksestä vastannut äänihenkilö, joka edelleen kiroaa kahisevat tuulitakit ja murisevat traktorit, jotka tukkivat tanakasti kaiken puheen taakseen. Äänimies kaipaa kovastaiSalmelaista, Kaitsua, tyynnä lepäävää sisäilmaa ja ihmisiä, jotka eivät kahise ja sihise.

Aivan lopuksi näytetään häitä. Äxä ja uusi Rouva Äxä menevät komeasti naimisiin. Tuotantoyhtiö, tv-kanava tai joku muu on maksanut kekkerit, joten ne saavat olla läsnä aina intiimeihin iltahetkiin asti - joihin vihjataan niin selvästi, että kaikki jotka ovat kuulleet sukupuoliyhdynnästä osaavat päätellä moisen olevan toteutumassa lähiminuutteina. Sen karun tosiasian nämä romantiikan kaupparatsut unhoittavat, että hääpäivän jälkeen sekä morsio että sulho ovat hyvin väsyneitä. Toisella ei seiso ja toinen ei saa märäksi kuin silmäkulmansa. Senkin nimenomaan väsymyksestä.

Seuraava juttuni ei toivottavasti käsittele aihetta zoofiilille lammas.

Ei kommentteja: