Tedinblogi

Tämä on Tedin virallinen jouluvalitus. Jostain syystä kielipuoliset kansalaisemme ovat kadottamassa otteensa diftongeihin. Kuunoille kerrottakoon, että diftongi on pariääntiö, siis kahden samaan tavuun kuuluvan eri vokaalin yhdistelmä, kuten yhdistelmä "ou" sanassa "joulu". Oiva esimerkki tällaisesta kielikyvyttömyydestä on ilmaus "juoheva", joka on kielipoliiseja huolestuttavalla tavalla levinnyt. Ennen sana oli "jouheva", ja se viittasi selvästi hevosen häntäjouheen. Jouhen katsotaan taipuvan tasaisin kaartein, ilman äkillisiä mutkia, ja vertauskuva on helppo ymmärtää. Työ tai matka sujuu jouhevasti, kun siihen ei tule äkillisiä mutkia, vastuksia. Mutta juoheva... mitä tekemistä työn tai matkan sujuvuudella on juo-alkuisten sanojen kanssa? Tai ehkä junamatka tosiaan sujuu ravintolavaunussa kepeän juohevasti. Vaikka konduktööri ei poistaisikaan juohevaa kyytiläistä kesken matkan, määränpäähän saavutaan juovukkeessa. Kiusallinen sanapari n...

Mies! Oletko vailla seksiä? Opettelepa laulamaan I will always love you -kappale samalta korkeudelta kuin Whitney Houston ja käy laulaa luikhauttamassa karaokebaarissa...

Suomi 31 Venäjä 18 Puola 15 Yhdysvallat 5 Tanska 1 Ranska 1 Tuossa tuorein kävijätilasto maittain. Miksihän kansainväliset ystäväni tai vihamieheni eivät anna kuulua itsestään kommenteissa? Mitä venäläiset, puolalaiset tai jenkit löytävät blogistani? Minusta on  kummaa, että vierailijoista yli puolet on ulkomaalaisia, kun tekstit ovat pääosin suomea. Vai näyttääkö tuo tilastotietosivu vain jotakin reitittimien sijainteja? Vai onko minun blogini jokin harvalukuisen, kansainvälisen joukkion kulttilukemisto? Paljonkohan minua oikeastaan kiinnostaa, mistä maasta kävijät ovat ja kauanko he sivustolla viipyvät? Eihän tämä mikään suosikkiblogi ole. Ajatukseni lienevät liian kummallisia tai sitten liian arkisia ilahduttaakseen kansain joukkoja. Kirjoitan niitä itseäni varten - mutta kieltämättä siinä toivossa, että joku lukisi ja kommentoisi edes jotakin. Jatkan sen asian ihmettelemistä, että jos tarkkailee maailmankaikkeutt...

Piti kirjoittaa ystävyydestä. Analysoida ilmiötä omien kokemusteni, tietojeni ja luulojeni perusteella, kuten olen tehnyt niin monelle asialle blogissani. Ensimmäisen kerran koko blogini historiassa poistin tekstin. En jättänyt sitä edes luonnokseksi odottamaan uutta yritystä. Pois vain. Koko juttu meni oman elämän tilitykseksi. Pillitin epäonnistunutta elämääni. Kuvittelen, että lapsuuden ja nuoruuden ystävilläni kaikki on paremmin kuin minulla, koska he ovat menestyneitä lakimiehiä, insinöörejä ja arkkitehteja. Mitä lienevätkään. Yksikin on osakkaana hienossa helsinkiläisessä lakifirmassa. Terveisiä sinne vain! Ystäväni, joita sentään on joitakin, ovat pääosin sukulaisiani. Hekin ovat kiireisiä tahollaan. Jos haluaa tavata, asiasta pitää sopia viikkoja etukäteen. Ymmärränhän minä perhekiireet ja harrastukset. Olen kuitenkin ollut äkeä siitä, että ystävien vaimot kyllä voivat lähteä lyhyellä varoitusajalla kahvittelemaan ja notkumaan kaupungille. Ympärilläni olleet ihmise...

Otin reppuni ja lähdin kulkemaan suoraan ulos. Ja siis suoraan, en maapallon pintaa pitkin kaartaen. Mielessäni oli taannoiset ajatukseni kaikkeuden tajuamisesta. Ajattelin, että siinä auttaisi sama asia kuin kadonneen työkalun löytämisessä työpisteestä. Nimittäin kauempaa katsominen. Kieltämättä matkani oli pitkästyttävä, vaikka kulku oli kevyttä. Matka kaikkeuden laitamille on pitkän lainen. Eikä siitä reunalta vielä voi sanoa näkevänsä kaikkea. Pitää matkata niin etäälle, että kaikkeus mahtuu inhimilliseen havaintokenttääni. Kaiken lisäksi maailmankaikkeus laajenee, joten lepotauot jäivät lyhyiksi. Vaan tässä minä nyt seison ja katselen kaikkeutta ja näen sen kerralla. Ymmärrän toki, etten näe sitä sellaisena kuin se katseluhetkellä on, vaan sellaisena, joka se kussakin kohdassa oli valon lähtiessä matkaan. Kieltämättä näkymä on kaunis. Eri muotoiset galaksit loistavat etäällä toisistaan. Jotenkin tämä sijaintini on myös pelottava. Edessäni on maailmankaikkeus, joka täältä ...

Olen saanut kerrankin kommentin. Sen voitte lukea edellisen pikku sutkaukseni jäljestä. Minua pyydetään kirjoittamaan seksin ja läheisyyden perustarpeesta. Kiitos tästä pyynnöstä! Aihe on valtavan laaja, mutta olen kiitollinen siitä, että joku uskoo minulla olevan sanottavaa. Me, jotka olemme saaneet käydä korkeita kouluja, tunnemme hyvin Maslow'n tarvehierarkian. Se kuvataan usein pyramidina, jonka huipulla ovat välittömän hengissä säilymisen kannalta keskeiset tarpeet: ravinto, lepo ja suoja vallitsevilta sääoloilta. Lähellä huippua ovat myös terveydestä huolehtimiseen liittyvät tarpeet ja sosiaaliset tarpeet, kuten läheisyys ja seksi. Johonkin kohtaan tarvehierarkiaa sopivat myös ne tarpeet, joita tyydytämme statussymboleilla. Tarvehierarkian alemmista osista en ole kuullut monta näkemystä, eikä minullakaan sellaisia ole. Ehkä ne ilmiöt, joita kutsumme turhamaisuudeksi tai pinnallisuudeksi, kuuluvat sinne pohjimmaisten joukkoon. Muistettakoon kuitenkin, että jonkun ihmisen ...

Suutarin lapsella ei ole kenkiä; suutari on selvästi lauennut.