Tekstit

Hetken taju II

Soittaminen on pikkutarkkaa puuhaa. Siinä aika viipaloidaan huomattavasti ihmisen reaktioaikaa lyhyempiin viipaleisiin. Miten se on mahdollista? Reaktioaika ei ole sama kuin lyhyin hetki, jonka ihminen voi tajuta. Reaktioaika, noin 0,5 - 1,5 sekuntia, on valtavasti pitempi. Lisäksi eri aistiemme kyky eritellä lyhyitä hetkiä on erilainen. Ainakin ennen vanhaan elokuvissa näytettiin 24 kuvaa sekunnissa ja liike näytti suhteellisen sujuvalta. Kuuloaistimme on herkempi. Mikä on silmissä vilinää, on korvissa vielä toisistaan jotenkin erottuvia jaksoja, iskuja tai hetkiä. Kiintoisaa on myös se, että jo kohtuullisella soiton opiskelulla oppii tuottamaan sävelkuvioita, jotka ovat huomattavasti reaktioaikaamme nopeampia. Neljä eri säveltä sekunnissa ei kuulosta mitenkään järisyttävältä virtuoositaituroinnilta, kahdeksankin on vasta sellaista kotikylän taiturointia monilla soittimilla. Soittaja ei soittaessaan siis ajattele joka säveltä erikseen, vaan sävelten muodostamia kokonaisuuksia. Kä...

Snagarigigolo

Talviyön snagarigigolo notkuu taksijonossa. Hytistään ja odotetaan vuoroa. Nakkiluukusta nousee höyry: "Tuleeks kaikki mausteet?".  "Joo." Parranhaivenissa on sipulinpala, rintapielessä jäistä sinappia. Enää muutama pariskunta ja seurue on jonossa edellä. Kyyti on varma, laatu vain on arvausten varassa. Kainalossaan sillä on illan löytö. Teinipissis ja vähän söhryiset meikit. Napa näkyy naapuriin vaikka pakkanen huitelee samoissa lukemissa kuin tyttösen ikävuodet. Ehkä se juuri ja juuri on laillisessa iässä. Enintään huikan yli; 17-vuotiaina neidot ovat kauneimmillaan. Hyinen vuodenaika ja muotivaatetus muuttaa uhkeammankin syöjättären tornikamarin kalpeaksi immeksi. Rivitalolähiön esianorektinen dooris on kuitenkin kapea kuin metrin mitta ja hytisee vaikka on vain lämpimikseen päästänyt salskean urhon kosketusetäisyydelle. Vaan lämpöä kaipaa niin hytisevä ruumis kuin yksinäisyydessään riutuva ruumis. Ei ole helppoa olla aikuinen. Vittu, tekstari tulee: "Tu...

Meri savulla ja ilman

Kuva

Keskustassa

Keskustassa näkyi polyesteristä valmistettuja ihmisiä. Tai siltä vaikutti: samasta muotista. Miestenkin ulkonäkö vihjaili, että peilin ääressä on vietetty hyvä tovi ennen kylille lähtöä. Parrat olivat muotoiltu kuin mainoskuvissa, eikä yksikään hius osoittanut mihinkään. Arvelen geelinä käytetyn epoksihartsia. Siihen nähden jalkakäytävillä oli yllättävän paljon tupakantumppeja ja eritteitä. Mikähän arvojärjestys on poskellaan?

Joulufilosofiaa

Tulee tuolla yliopistoilla käytyä seminaareissa. Olen siellä hämmästellyt toisten tohtoriopiskelijoiden älykkyyttä ja nokkeluutta. Tunnen itseni hyvin yksinkertaiseksi heidän seurassaan. Nyt on jouluaatto ja rauhan pitäisi olla maassa. Menin tuonne alakerran saunaan. Täällä on sellainen vanhanaikainen taloyhtiön sauna, josta saa varata saunavuoron. Sitten on lenkkisauna keskiviikkoisin, ensin naisille, sitten miehille. Ja tietenkin joulusauna samassa järjestyksessä. Tänään, kuten monena keskiviikkona, istuin löylyssä naapuritalossa asuvan alkoholistimiehen kanssa. Puhuimme yksinkertaisista asioista, kuten siitä, mitä veden muodostamat kuviot kiukaan edessä olevalla suojalevyllä muistuttavat. Siitäkin puhuimme, pääseekö katkolle helpolle ja pidetäänkö siellä holisteista hyvää huolta. Hän kertoi ikääntyvästä isästään ja kesämökin myyntisuunnitelmista. Mietimme, mitä jouluruokia jäi hankkimatta ja valmistamatta ja paljonko sillä on väliä. Ja mitähän kaikkea olemmekaan jutelleet kulune...

...omaksi kuvakseen...

" minaah : juice loi tedin omaksi kuvakseen" Puhetta oli vain siitä, että Juicen Sikaa ei voi laulaa kuulostamatta Juicelta. Totesin ylipäätään kuulostavani Juicelta ja myös näyttäväni. Siitä minaah-ystäväni äityi muotoilemaan lauselmansa.

Neuroteknologia

Kun äitini oli lapsi, ihmiset haaveilivat näköradiosta. Ja tulihan se! Kun minä olin lapsi, haaveiltiin näköpuhelimesta. Tuli sekin, tosin siihen väliin kiilasi kotitietokone, jonka vuoksi käytössämme on paljon muutakin jännää kuin näköpuhelut. Voimme jo nyt sulkeutua muulta maailmalta tietokoneella toteutettavaan virtuaaliympäristöön, jota hallitsee ääni ja liikkuva kuva. Itsekin olen aikanaan uppoutunut tuntikausiksi lentosimulaattoripeliin ja hukannut ajantajuni ja monta muutakin todellisuudeksi luulemamme ilmiön aistittavaa ominaisuutta. Ajan tasalla olevat ihmiset opiskelevat neurotieteitä. Kaikkinaiset kokemuksemme ovat lähestulkoon sama asia kuin hermojemme välittämät impulssit. Korvalappustereot ja silmälappuvideot jäävät jo kohta vanhanaikaisiksi. En tutkinut asiaa, mutta olen aivan varma, että joku jo suunnittelee, kuinka voisimme luoda kaikkien aistien varaan rakentuvan virtuaalitodellisuuden. Ajatus on kutkuttava. Kuvittelen haalarit, joissa olisi silmälapp...