Ne Naiset
Suomen suosituin miestenlehti on aina ollut Ne Naiset.
Ensimmäisen kerran tutustuin pornoon noin seitsemänvuotiaan sangen eloisan kaverini myötä. Ymmärsin kyllä, että siinä se kuulu hämähäkki oli väärinpäin, mutta juuri mikään kuvissa ei muistuttanut serkku- tai siskotytön sievää viivaa. Eikä edes äitini karvakolmiota. Siihen se asia sitten jotenkin jäi muutamaksi vuodeksi, epätietoisuuteen siitä, miltä tyttöjen ja naisten jalkoväli oikeastaan näyttää.
Ihan niinä samoina vuosina sain käsiini isoveljeni vanhan biologiankirjan. Siinä kyllä esitettiin kaavamaisesti naisraukan alakropan halkileikkaus. Muistan että siihen oli merkitty isot ja pienet häpyhuulet, emätin ja klitoriskin. Ynnä peräsuoli. Lisäksi kaavakuvassa oli sana vulva, josta lähtevä viiva ei osoittanut oikein mihinkään, tai enintään kohti emättimen suuta. Jotenkin tulkitsin vulvan olevan joko emättimen suu tai sitten se, minkä nykyään tunnen ja tunnistan sormillani kohdunkaulaksi, cervix uteri.
Lääkärileikki-ikä tuli ja meni, eikä käsitykseni tuon jalkainvälikoneen muodoista ja olemuksesta oikein saanut hahmoa. Edellä mainitut sukulaistytötkin alkoivat hiljalleen lähestyä murrosikää, emmekä saunoneet enää yhdessä. Eikä mikään mainitussa kaavakuvassa käynyt oikein yksiin sen kanssa, mitä olin nähnyt saunassa ja parissa hyvin hätäisessä lääkärileikissä. Muutoinkin tytöt muuttuivat aina vain etäisemmiksi ja etäisemmiksi, vaikka niiden kaikissa lapsen ja etenkin nuoren kehitystä kuvaavissa höpötelmissä kerrotaan käyvän läheisemmiksi ja läheisemmiksi. Paskapuhetta, sanon minä kokemukseni ontolla rintakorinalla!
Reunahuomautus: onneksi Suomessa on tämä saunakulttuuri, joten useimmilla on kuitenkin jonkinlainen käsitys ja aavistus siitä, miltä sen toisen sukupuolen edustajat näyttävät missäkin iässä. Ettei nyt yliopistoviisaiden pistokokeessa tökätä neulaa perseeseen, kun sillä pitäisi osoittaa skenen rauhasen aukko.
Toivoin saavani tyttöystävän. Haikailin. Mutta jostain syystä pelkäsin tyttöjä ja heihin liittyvää kasvojen menetystä. Pitkään olin ihastunut naapurin Päiviin, mutta turhauduinhan minä lopulta siihen yksipuolisuuteen. Jossain vaiheessa tapasin Susannan, joka oli aika räväkkä tyyppi ja lähesmurrosikäisen silmäni myötäinen. Sen kerran kun Susanna tuli meille - kaverit lähes kyöräsivät hänet - hän halusi nähdä, mitä on isoveljeni mokkapintaisen julisteen takana. Vuoden 1983 tienoilla sellaisia julisteita ei ollut joka seinällä, ja tuskin ainakaan Susannan kotona, siinä perheessä kun rahat kaadettiin kurkun kautta vessanpönttöön. Äitini sattui tulemaan huoneeseen juuri kun Susanna teki tuota uteliaisuutensa virittämää paljastavaa liikettä. Ja koska äitini on kusipää, hän ei edes kysynyt, että miksi tyttö irrottaa julisteen kulmaa seinästä, vaan ajoi rumin sanakääntein koko sussuehdokkaan ulos kodistamme. Perkele!
Niin että... ei tyttöystävää, joka olisi jotenkin, edes etäisesti luonut valoa mieleeni tässä asiassa. Yläasteella luokalleni sattui kuitenkin Jaana P. (Nimi muuttamatta). Hän oli nauravainen ja suorapuheinen, vähän räävitönkin tyttö, joka sivisti, että tyttöjen jalkovälissä on kolme reikää - jos ei mainita skenen rauhasien röörejä ja muita huokosia. Siihen asti minä, pöllö, kuvittelin, että tyttöjen pissa tulee emättimestä, vaikka kaavakuvassa saattoi hyvin olla esitettynä myös virtsaputken suu. Koin ahaa-elämyksen: poimut ja aukot alkoivat hahmottua. Klitoriksen merkitys kuitenkin pysyi salattuna, kunnes luin Anja Kaurasen romaaneja. Vai olisiko se käynyt ilmi Häräntappoaseesta, joka siihen aikaan oli uusi teos.
Murrosikäinen vanhenee nopeasti. Sain jo toisen kerran elämässäni pornolehden nähdäkseni, kun pihan murkkuikäisten porukalla löysimme lehtiroskiksesta sellaisen. Sitähän sitten ryhmässä luettiin ja katseltiin, kunnes hämmennys voitti eli ehkä kymmenen minuuttia - jos sitäkään. Ainakin minusta tuntui, etten saanut katsoa sitä tarpeekseni. Mieleeni ei kuitenkaan tullut myöhemmin hiippailla omimaan moista julkaisua.
Sattuipa kerran niinkin, että menin kaverini luokse käymään. Soitin ovikelloa ja kaveri itse tuli avaamaan. Eteiskäytävän toisessa päässä kulki hänen äitinsä yllään pelkkä paita ja pelkät sukkahousut - ei siis pikkuhousuja niiden alla. Näin hänen vakonsa ja ihmettelin, miksei hänellä ollut karvoja. Osaisikohan kukaan kertoa, kuinka tavallista häpykarvojen ajelu oli 35 - 40 -vuotiaille naisille 80-luvun alussa? Osmo? Elina!? Kertokaa!
Edetään taas muutama vuosi nuoruudessani. Pitkällä purjehdusreissulla meillä oli aivan avoimesti pornolehtiä mukana, eivätkä partionjohtajat meitä siitä toruneet. Tanskasta niitä piti saada lisää, koska siellä ne olivat kuulemma tosi kovia. Kööpenhaminassa totuus paljastui. Saimme kyllä hankittua paikallisia painotuotteita, mutta ne eivät räjäyttäneetkään tajuntaamme. Niin taikka näin, miestenlehtien avoin ja sallittu selailu oli hyvin valaisevaa. Enkä minä muista saaneeni mitään erityisen vääriä käsityksiä seksistä. Olin kyllä ehtinyt kuulla asioista, joista nykyäänkin puhutaan vähän hämillään. Tai oikeastaan asioista, joista silloin ehkä olisikin voinut puhua avoimesti, mutta nykyään pitää puhua härnätäkseen yleistä moraalia tai suorastaan kerskuakseen. Minusta nimittäin tuntuu, että avoin, suora seksistä puhuminen oli helpompaa ennen 90-luvun lama-aikaa. Saattaa kyllä aika kullittaa muistot ja puritaaneja oli silloinkin, he olivat vain vähän lauhkeampia.
Ensimmäisen oman pornolehteni ostin 18-vuotiaana. Se oli minulla tallella kauan ja hyvässä kunnossakin. Se nimittäin oli aarre: pornolehdet eivät olleet halpoja, niitä ei kehdannut ostaa noin vain, ne piti säilyttää visusti piilossa ja kiihottavinta aukeaa ei missään tapauksessa halunnut liimata kiinni.
Seuraavan vuoden kuluttua, viimein, pääsin tutustumaan itse asiaan oikein henkilökohtaisesti. Kiitoksia, Ellu! Et arvaa, kuinka paljon autoit. Kiitoksia myös Ellun senhetkiselle poikakaverille, joka ei edes ottanut nokkiinsa, vaikka sai tiedon asiasta lähestulkoon saman tien. En mene yksityiskohtiin, mutta sanoisin, että kun sekä reitti että päämäärä ovat edes jossain määrin tiedossa ja ymmärryksessä, paljon turhaa sähläämistä jää pois.
Pornolehtiä minulla oli hallussani siitä lähtien vaihtelevasti, lähinnä asuinpaikasta riippuen. Kun välillä asuin vielä kotvan äitni luona ja toisen isäni huushollissa, en kehdannut pitää mitään suoranaista lehtilukusalia. Nyt ehkä voin paljastaa, että isäni luona jemma oli niinkin yksinkertainen kuin hyllyn päällä. Niiden syrjät olivat ihan siinä näkyvissä. Kukaan ei huomauttanut niistä mitään, josta voin päätellä, että isäni ei niitä äkännyt ja siskoni ja veljeni osasivat olla hienotunteisia. Tai mistä minä tiedän, vaikka koko helvetin kylä olisi ollut niitä selailemassa sillä aikaa kun olin itse muualla. Joka tapauksessa ne olivat aina siistejä.
Opiskelijakämpissäni minulla oli niitä joitakuita kaapissa. Ajatus muiden tahrimista lehdistä etoi, joten ostin uusia julkaisuja harvakseltaan, kun tilillä sattui olemaan katetta eikä kuumeisempia mielitekoja sattunut olemaan. Enkä minä niitä päivittäin selaillut, mutta ehkä jokusia kertoja viikossa. Samoihin aikoihin toinen velipoikani esitteli minulle naispuolisen opiskelukaverinsa, joka oli ollut mallina pornolehdessä. Ihan tavalliselta nuorelta naiselta hän vaikutti, vähän humanistiboheemilta, eikä nyt ainakaan miltään huoralta. Minun osaltani tuttavuus jäi lyhyeksi, olisimmekohan tavanneet jossain peräti toisenkin kerran.
Samoina vuosina löysin myös yhdestä pornolehdestä tutun, nuoren naisen kuvan. Jopa sukua voi sanoa hänen olevan. Kokemus oli hämmentävä, vaikkei sentään aiheuttanut moraalipaniikkia. Piti ensin muutaman kerran katsoa, että näinkö oikein. Olen yhä sitä mieltä, että näin. Seuraava mietteeni oli, että onko oikein kiihottua hänen kuvastaan. Ei taikka kyllä, niin tapahtui. Jätin moraalipohdinnat sikseen, mutta pientä syyllisyyttä tunsin. Erinomaisen kasvattava ja tärkeä oli tajuta kouriintuntuvasti (!), että pornomallit tosiaan ovat jonkun tyttäriä, siskoja, serkkuja, tätejä ja ainakin myöhemmin äitejä - tai sitten vastaavia miespuolisia. Heillä on tunteet eivätkä he halua tulla vähätellyksi siksi, että ovat olleet julkaistuissa pornokuvissa. Siinä on ihan tarpeeksi taakkaa, ettei nyt ainakaan herkimmille sukulaisilleen joudu selittelemään edesottamuksiaan. Heillä on myös jokin syy. Se on voinut olla pakottava rahantarve tai seksuaalinen seikkailunhalu, kenties exhibitionismi. Nykyään, internetin aikana, on melko vähän miehiä, jotka eivät koskaan katsele pornoa. Mutta eivät pornolehdet mitään vähäisiä julkaisuja olleet ennen nettiaikaakaan. Niitä oli joka kioskilla pitkä rivi. Valikoima oli laaja ja jonkin verran oli tarjolla myös erilaisiin fetisseihin liittyviä lehtiä. Toivottavasti enää nykyään kukaan pornoa kuluttava (=kukaan) ei vähättele malleja.
Kolmekymppisenä tuli käytettyä paljon ja liikaakin aikaa pornosivuilla. Ihmettelin aiheesta käytävää julkista keskustelua, erityisesti väitteitä pornon epärealistisuudesta ja teennäisyydestä. Olin varmaan paatunut, mutta siinä vaiheessa kuitenkin ollut jo vuosikausia vakiintuneessa parisuhteessa - eikä se edeltäväkään suhde ihan lyhyt ollut. Se, mitä näin pornossa, ei oikein vastannut sitä, mistä julkisuudessa puhuttiin. Näkemäni naiset olivat kyllä kauniita ja nuoria ja ehkä joissain kuvissa kuvankäsittelyohjelmakin oli jonkin verran puraissut julkaistuja tiedostoja. Mutta teennäisesti meikatut miehennielijät ja metrihalkoiset panokoneet olivat vain osa kaikesta, mitä näin. Osaa ääntelystä oli teennäistä, mutta toisaalta, olen kyllä kuullut livenäkin melkoista ääntelyä. Sanoisin, että porno oli silloin - ja on nyt - fantasiaa siinä kuin romantiikkakin. Tämän rinnastuksen kerron usein ja mielelläni. Varmaan paatumiseni ilmeni myös siinä, että osasin jo silloin erottaa pornon erilaisia tyylejä toisistaan. Tiesin, missä tapauksessa tarjolla on jotakin verrattain realistiseksi tarkoitettua ja milloin jotakin ilmiselvää fantasiaa.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että argumentit pornon lamaannuttavasta, tasapäistävästä, epärealistisesta ja loputtomiin itseään toistavasta luonteesta ovat tietämätätöntä moralismia. Loputon itsensä toistaminen tosin on välttämätön. En tiedä, kuinka monia miljoonia aikuisviihdesivustoja jo on olemassa ja montako miljardia eri kuvaa niillä on julkaistu. On kumma, jos ei toistoa ilmene. Sanoisin, että kaikille on tarjoista mieleistään ja moralisteja muistuttaisin, että ei niille sivuille edelleenkään vahingossa joudu. Kyllä ne aivan itse pitää klikata auki. Lisäksi nykyään R-kioskeilla ja tavaratalojen lehtihyllyillä ei ole riveittäin nuoria naisia rinnat paljaina. Ehkä pitäisi olla, että säilyisi jokin vertailukohta naistenlehtien meikattujen, menestyvien ikinuorten naisten rinnalla. Niitähän siellä kyllä on loputtomiin.
Ei kuitenkaan ole tarpeen sortua kritiikittömyyteen. Myönnän auliisti, että pornosta koituu paljon murheita. Jotkut ehkä eivät erota totta ja fantasiaa: he ehkä kuvittelevat, että kaikki naiset pitävät pakaroiden läiskimsestä tai että kaikki miehet jaksavat jyystää 10 minuuttia ilman taukoa. Sellainen seksi todella käy hikilenkistä, mutta kenelle siitä on iloa? Pornoriippuvuudesta voi olla huomattavaakin harmia. Ja seksuaalisuus on minusta erittäin herkkä osa ihmistä ja elämää. Seksi voi koitua haitaksi ilman pornografiaakin. Haluan silti rinnastaa pornon mihin tahansa nautinnon lähteeseen: riesaa on suklaastsakin: siinä on rasvaa ja sokeria ja sitä kasvatetaan siellä, missä olisi fiksua kasvattaa ruokaa nälkäisille. Eivätkä kaakaopavun kasvattajat saa kummoista tienestiä meidän nautinnostamme. Minulla on sellainen käsitys, etteivät kaikki oikein edes tiedä, mitä heidän viljelemistään tuotteista rikkaissa maissa tehdään. Materian hinku ylipäätään on haitallista. Käyttämättömälle tavaralle, joka on kerran ostettu kaupasta, tuntuu usein olevan vain mahdoton hintapyyntö kirppiksillä, vaikka ihan vastaavaa roinaa on jossakin varastoissa vuosikausia vettymässä. Turhan roinan tuotanto saastuttaa ja kuluttaa voimavaroja, jotka - tättärää - voitaisiin käyttää vaikka ruoan tuotantoon. Mutta kun siitä ruoasta ei saa yhtä paljon voittoa kuin halvoista digitaalisista leluista (joita minäkin ostelen mm. nähdäkseni vähäpukeisia naisia). Liika on liikaa - mitä tahansa!
Keski-ikä on tullut, eikä ihan hiipien. Vuosien mittaan huomioni on alkanut siirtyä pillusta kuvan kokonaisuuteen: minkä näköinen nainen todella on, onko hänellä kaunis, yliampuva, teatraalinen vai jotenkin taiteellinen meikkaus tai vaatetus. Millaisessa ympäristössä tai lavastuksessa kuva on otettu? Millaisia ilmeitä kuvan ihmisillä on. En muuten kovin usein näe kivusta tai häpeästä kertovia ilmeitä. Jonkun toimittamassa ja julkaisemassa pornossa ei minusta mitenkään mahdottoman usein näy alkoholia tai muita päihteitä. Tosin sellaistakin materiaalia löytyy. Tämän ajatuslinjani perimmäinen moraalikysymys on se, että jos jotkut niin kauheasti vastustavat pornoa, niin heidän pitäisi sitten harkita sitäkin, mikä olisi hyväksyttävää seksin ja seksuaalisuuden kuvausta. Ja perusteetkin toivoisin kuulevani. En edes odottaisi niiden olevan kaikkea mahdollista kritiikkiä kestäviä, vaan haluaisin kuulla sen vastustavan mielipiteen kokonaan, taustoineen.
Asia on nimittäin niin, että ei minunkaan pornomyönteisyyteni kaikkea kritiikkiä kestä. Tiedän, että naisia pakotetaan pornoon ja muuhun seksuaaliseen palvelemiseen. Kehtaan epäillä, että vieläkään kaikki lailliseksi julistautuvilla sivuilla esiintyvät mallit eivät ole 18 vuotta täyttäneitä, kyllä siellä joukossa melkoisia lolitoja näkee joskus. Tosin naisetkin kehittyvät eri tahtiin ja osa on aikuisenakin nuoren näköisiä. Kaikista ei ikinä tule kurvikkaita ja joidenkin kasvoihin alkaa tulla uurteita vasta keski-iässä. Yleistysten sijaan kaipaisin jotenkin täsmennettyä tietoa: millainen osuus pornosta on tuotettu niin, että jotakuta on käytetty hyväksi. Voiko nämä kuvat ja sivustot tunnistaa jotenkin? Tai onko edes keinoa tunnistaa niitä sivustoja, joilla malleja tai ketään muutakaan aivan ilmeisesti ei hyväksikäytetä? Ehkä professori Susanna Paasonen Turun yliopistosta osaisi kertoa. Tietääkseni hän on tutkinut pornoa yhteiskunnallisena ilmiönä hyvän tutkimustavan mukaisesti eli esimerkiksi ottamatta ennakkoasenteita asioihin, joista ei ole vakuuttavaa tietoa ja suhtautumalla kunnioittavasti kaikkiin tutkimuskohteen osapuoliin.
Olen vastakin katsova pornoa. Ja olen iloinen näkemykseni laajentumisesta ja oman häpeäni hälventymisestä. Olen myös sitä mieltä, että jos joku ei halua nähdä seksin kuvauksia, hänen ei pitäisi joutua niitä näkemään juuri lainkaan. Juuri lainkaan tarkoittaa sen verran, että tietää, mihin ei kannata mennä tai mitä ei kannata tehdä. Hyssyttelyn sijaan kaipaisin kuitenkin reilun pelin henkeä. Tällä hetkellä monet pornon vastustajat nojautuvat yleiseksi kuvittelemaansa moraaliin ja närkästyvät katkerasti, jos tuota kuvitelmaa jotenkin hetkutetaan. Jos joku jääräpää haluaa haluaa löytää kumppanikseen miehen, joka ei ole ikinä katsonut pornoa eikä tule sitä koskaan katsomaan, niin minun mielestäni hän saa rauhassa sellaista etsiä. Häntä kuitenkin on hyvä muistuttaa, ettei sellaisia miehiä ole kovin paljon ja että jos sattuu löytämään oikein täydellisen aseksuaalisen tapauksen, saattaa lasten hankkimisestakin tulla hyvin vaikeaa.
Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä, että kuvien ja videoiden katsomistapani on muuttunut. Pillun sijaan katselen, onko siinä ihmisillä hauskaa. Ei minua rassaa erityisesti, jos nainen selvästi näyttelee orgasmin. Tärkeämpää on yleinen hyväntuulisuus. En myöskään enää jaksa kovin paljon vaivata päätäni pornografian ja alastomuutta esittävän taiteen rajankäynnillä. Minusta kaikki alastomuus kiihottaa jotakuta. Luulisin niin. Tai ehkä joissakin se aiheuttaa inhoa, mutta merkityksetöntä en ajattele sen olevan kovin monelle. Jos joku on tyydyttänyt itseään katsellen Gallen-Kallelan Ad Astra -taulua, minun maailmani ei kaadu eikä taulun taiteellinen arvo alene. Minä itse en siitä kovin innostu, mutta minulla onkin muut seikat, joiden kiihottavuutta joku voisi kummastella tai peräti moittia.
Niin että... ei tyttöystävää, joka olisi jotenkin, edes etäisesti luonut valoa mieleeni tässä asiassa. Yläasteella luokalleni sattui kuitenkin Jaana P. (Nimi muuttamatta). Hän oli nauravainen ja suorapuheinen, vähän räävitönkin tyttö, joka sivisti, että tyttöjen jalkovälissä on kolme reikää - jos ei mainita skenen rauhasien röörejä ja muita huokosia. Siihen asti minä, pöllö, kuvittelin, että tyttöjen pissa tulee emättimestä, vaikka kaavakuvassa saattoi hyvin olla esitettynä myös virtsaputken suu. Koin ahaa-elämyksen: poimut ja aukot alkoivat hahmottua. Klitoriksen merkitys kuitenkin pysyi salattuna, kunnes luin Anja Kaurasen romaaneja. Vai olisiko se käynyt ilmi Häräntappoaseesta, joka siihen aikaan oli uusi teos.
Murrosikäinen vanhenee nopeasti. Sain jo toisen kerran elämässäni pornolehden nähdäkseni, kun pihan murkkuikäisten porukalla löysimme lehtiroskiksesta sellaisen. Sitähän sitten ryhmässä luettiin ja katseltiin, kunnes hämmennys voitti eli ehkä kymmenen minuuttia - jos sitäkään. Ainakin minusta tuntui, etten saanut katsoa sitä tarpeekseni. Mieleeni ei kuitenkaan tullut myöhemmin hiippailla omimaan moista julkaisua.
Sattuipa kerran niinkin, että menin kaverini luokse käymään. Soitin ovikelloa ja kaveri itse tuli avaamaan. Eteiskäytävän toisessa päässä kulki hänen äitinsä yllään pelkkä paita ja pelkät sukkahousut - ei siis pikkuhousuja niiden alla. Näin hänen vakonsa ja ihmettelin, miksei hänellä ollut karvoja. Osaisikohan kukaan kertoa, kuinka tavallista häpykarvojen ajelu oli 35 - 40 -vuotiaille naisille 80-luvun alussa? Osmo? Elina!? Kertokaa!
Edetään taas muutama vuosi nuoruudessani. Pitkällä purjehdusreissulla meillä oli aivan avoimesti pornolehtiä mukana, eivätkä partionjohtajat meitä siitä toruneet. Tanskasta niitä piti saada lisää, koska siellä ne olivat kuulemma tosi kovia. Kööpenhaminassa totuus paljastui. Saimme kyllä hankittua paikallisia painotuotteita, mutta ne eivät räjäyttäneetkään tajuntaamme. Niin taikka näin, miestenlehtien avoin ja sallittu selailu oli hyvin valaisevaa. Enkä minä muista saaneeni mitään erityisen vääriä käsityksiä seksistä. Olin kyllä ehtinyt kuulla asioista, joista nykyäänkin puhutaan vähän hämillään. Tai oikeastaan asioista, joista silloin ehkä olisikin voinut puhua avoimesti, mutta nykyään pitää puhua härnätäkseen yleistä moraalia tai suorastaan kerskuakseen. Minusta nimittäin tuntuu, että avoin, suora seksistä puhuminen oli helpompaa ennen 90-luvun lama-aikaa. Saattaa kyllä aika kullittaa muistot ja puritaaneja oli silloinkin, he olivat vain vähän lauhkeampia.
Ensimmäisen oman pornolehteni ostin 18-vuotiaana. Se oli minulla tallella kauan ja hyvässä kunnossakin. Se nimittäin oli aarre: pornolehdet eivät olleet halpoja, niitä ei kehdannut ostaa noin vain, ne piti säilyttää visusti piilossa ja kiihottavinta aukeaa ei missään tapauksessa halunnut liimata kiinni.
Seuraavan vuoden kuluttua, viimein, pääsin tutustumaan itse asiaan oikein henkilökohtaisesti. Kiitoksia, Ellu! Et arvaa, kuinka paljon autoit. Kiitoksia myös Ellun senhetkiselle poikakaverille, joka ei edes ottanut nokkiinsa, vaikka sai tiedon asiasta lähestulkoon saman tien. En mene yksityiskohtiin, mutta sanoisin, että kun sekä reitti että päämäärä ovat edes jossain määrin tiedossa ja ymmärryksessä, paljon turhaa sähläämistä jää pois.
Pornolehtiä minulla oli hallussani siitä lähtien vaihtelevasti, lähinnä asuinpaikasta riippuen. Kun välillä asuin vielä kotvan äitni luona ja toisen isäni huushollissa, en kehdannut pitää mitään suoranaista lehtilukusalia. Nyt ehkä voin paljastaa, että isäni luona jemma oli niinkin yksinkertainen kuin hyllyn päällä. Niiden syrjät olivat ihan siinä näkyvissä. Kukaan ei huomauttanut niistä mitään, josta voin päätellä, että isäni ei niitä äkännyt ja siskoni ja veljeni osasivat olla hienotunteisia. Tai mistä minä tiedän, vaikka koko helvetin kylä olisi ollut niitä selailemassa sillä aikaa kun olin itse muualla. Joka tapauksessa ne olivat aina siistejä.
Opiskelijakämpissäni minulla oli niitä joitakuita kaapissa. Ajatus muiden tahrimista lehdistä etoi, joten ostin uusia julkaisuja harvakseltaan, kun tilillä sattui olemaan katetta eikä kuumeisempia mielitekoja sattunut olemaan. Enkä minä niitä päivittäin selaillut, mutta ehkä jokusia kertoja viikossa. Samoihin aikoihin toinen velipoikani esitteli minulle naispuolisen opiskelukaverinsa, joka oli ollut mallina pornolehdessä. Ihan tavalliselta nuorelta naiselta hän vaikutti, vähän humanistiboheemilta, eikä nyt ainakaan miltään huoralta. Minun osaltani tuttavuus jäi lyhyeksi, olisimmekohan tavanneet jossain peräti toisenkin kerran.
Samoina vuosina löysin myös yhdestä pornolehdestä tutun, nuoren naisen kuvan. Jopa sukua voi sanoa hänen olevan. Kokemus oli hämmentävä, vaikkei sentään aiheuttanut moraalipaniikkia. Piti ensin muutaman kerran katsoa, että näinkö oikein. Olen yhä sitä mieltä, että näin. Seuraava mietteeni oli, että onko oikein kiihottua hänen kuvastaan. Ei taikka kyllä, niin tapahtui. Jätin moraalipohdinnat sikseen, mutta pientä syyllisyyttä tunsin. Erinomaisen kasvattava ja tärkeä oli tajuta kouriintuntuvasti (!), että pornomallit tosiaan ovat jonkun tyttäriä, siskoja, serkkuja, tätejä ja ainakin myöhemmin äitejä - tai sitten vastaavia miespuolisia. Heillä on tunteet eivätkä he halua tulla vähätellyksi siksi, että ovat olleet julkaistuissa pornokuvissa. Siinä on ihan tarpeeksi taakkaa, ettei nyt ainakaan herkimmille sukulaisilleen joudu selittelemään edesottamuksiaan. Heillä on myös jokin syy. Se on voinut olla pakottava rahantarve tai seksuaalinen seikkailunhalu, kenties exhibitionismi. Nykyään, internetin aikana, on melko vähän miehiä, jotka eivät koskaan katsele pornoa. Mutta eivät pornolehdet mitään vähäisiä julkaisuja olleet ennen nettiaikaakaan. Niitä oli joka kioskilla pitkä rivi. Valikoima oli laaja ja jonkin verran oli tarjolla myös erilaisiin fetisseihin liittyviä lehtiä. Toivottavasti enää nykyään kukaan pornoa kuluttava (=kukaan) ei vähättele malleja.
Kolmekymppisenä tuli käytettyä paljon ja liikaakin aikaa pornosivuilla. Ihmettelin aiheesta käytävää julkista keskustelua, erityisesti väitteitä pornon epärealistisuudesta ja teennäisyydestä. Olin varmaan paatunut, mutta siinä vaiheessa kuitenkin ollut jo vuosikausia vakiintuneessa parisuhteessa - eikä se edeltäväkään suhde ihan lyhyt ollut. Se, mitä näin pornossa, ei oikein vastannut sitä, mistä julkisuudessa puhuttiin. Näkemäni naiset olivat kyllä kauniita ja nuoria ja ehkä joissain kuvissa kuvankäsittelyohjelmakin oli jonkin verran puraissut julkaistuja tiedostoja. Mutta teennäisesti meikatut miehennielijät ja metrihalkoiset panokoneet olivat vain osa kaikesta, mitä näin. Osaa ääntelystä oli teennäistä, mutta toisaalta, olen kyllä kuullut livenäkin melkoista ääntelyä. Sanoisin, että porno oli silloin - ja on nyt - fantasiaa siinä kuin romantiikkakin. Tämän rinnastuksen kerron usein ja mielelläni. Varmaan paatumiseni ilmeni myös siinä, että osasin jo silloin erottaa pornon erilaisia tyylejä toisistaan. Tiesin, missä tapauksessa tarjolla on jotakin verrattain realistiseksi tarkoitettua ja milloin jotakin ilmiselvää fantasiaa.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että argumentit pornon lamaannuttavasta, tasapäistävästä, epärealistisesta ja loputtomiin itseään toistavasta luonteesta ovat tietämätätöntä moralismia. Loputon itsensä toistaminen tosin on välttämätön. En tiedä, kuinka monia miljoonia aikuisviihdesivustoja jo on olemassa ja montako miljardia eri kuvaa niillä on julkaistu. On kumma, jos ei toistoa ilmene. Sanoisin, että kaikille on tarjoista mieleistään ja moralisteja muistuttaisin, että ei niille sivuille edelleenkään vahingossa joudu. Kyllä ne aivan itse pitää klikata auki. Lisäksi nykyään R-kioskeilla ja tavaratalojen lehtihyllyillä ei ole riveittäin nuoria naisia rinnat paljaina. Ehkä pitäisi olla, että säilyisi jokin vertailukohta naistenlehtien meikattujen, menestyvien ikinuorten naisten rinnalla. Niitähän siellä kyllä on loputtomiin.
Ei kuitenkaan ole tarpeen sortua kritiikittömyyteen. Myönnän auliisti, että pornosta koituu paljon murheita. Jotkut ehkä eivät erota totta ja fantasiaa: he ehkä kuvittelevat, että kaikki naiset pitävät pakaroiden läiskimsestä tai että kaikki miehet jaksavat jyystää 10 minuuttia ilman taukoa. Sellainen seksi todella käy hikilenkistä, mutta kenelle siitä on iloa? Pornoriippuvuudesta voi olla huomattavaakin harmia. Ja seksuaalisuus on minusta erittäin herkkä osa ihmistä ja elämää. Seksi voi koitua haitaksi ilman pornografiaakin. Haluan silti rinnastaa pornon mihin tahansa nautinnon lähteeseen: riesaa on suklaastsakin: siinä on rasvaa ja sokeria ja sitä kasvatetaan siellä, missä olisi fiksua kasvattaa ruokaa nälkäisille. Eivätkä kaakaopavun kasvattajat saa kummoista tienestiä meidän nautinnostamme. Minulla on sellainen käsitys, etteivät kaikki oikein edes tiedä, mitä heidän viljelemistään tuotteista rikkaissa maissa tehdään. Materian hinku ylipäätään on haitallista. Käyttämättömälle tavaralle, joka on kerran ostettu kaupasta, tuntuu usein olevan vain mahdoton hintapyyntö kirppiksillä, vaikka ihan vastaavaa roinaa on jossakin varastoissa vuosikausia vettymässä. Turhan roinan tuotanto saastuttaa ja kuluttaa voimavaroja, jotka - tättärää - voitaisiin käyttää vaikka ruoan tuotantoon. Mutta kun siitä ruoasta ei saa yhtä paljon voittoa kuin halvoista digitaalisista leluista (joita minäkin ostelen mm. nähdäkseni vähäpukeisia naisia). Liika on liikaa - mitä tahansa!
Keski-ikä on tullut, eikä ihan hiipien. Vuosien mittaan huomioni on alkanut siirtyä pillusta kuvan kokonaisuuteen: minkä näköinen nainen todella on, onko hänellä kaunis, yliampuva, teatraalinen vai jotenkin taiteellinen meikkaus tai vaatetus. Millaisessa ympäristössä tai lavastuksessa kuva on otettu? Millaisia ilmeitä kuvan ihmisillä on. En muuten kovin usein näe kivusta tai häpeästä kertovia ilmeitä. Jonkun toimittamassa ja julkaisemassa pornossa ei minusta mitenkään mahdottoman usein näy alkoholia tai muita päihteitä. Tosin sellaistakin materiaalia löytyy. Tämän ajatuslinjani perimmäinen moraalikysymys on se, että jos jotkut niin kauheasti vastustavat pornoa, niin heidän pitäisi sitten harkita sitäkin, mikä olisi hyväksyttävää seksin ja seksuaalisuuden kuvausta. Ja perusteetkin toivoisin kuulevani. En edes odottaisi niiden olevan kaikkea mahdollista kritiikkiä kestäviä, vaan haluaisin kuulla sen vastustavan mielipiteen kokonaan, taustoineen.
Asia on nimittäin niin, että ei minunkaan pornomyönteisyyteni kaikkea kritiikkiä kestä. Tiedän, että naisia pakotetaan pornoon ja muuhun seksuaaliseen palvelemiseen. Kehtaan epäillä, että vieläkään kaikki lailliseksi julistautuvilla sivuilla esiintyvät mallit eivät ole 18 vuotta täyttäneitä, kyllä siellä joukossa melkoisia lolitoja näkee joskus. Tosin naisetkin kehittyvät eri tahtiin ja osa on aikuisenakin nuoren näköisiä. Kaikista ei ikinä tule kurvikkaita ja joidenkin kasvoihin alkaa tulla uurteita vasta keski-iässä. Yleistysten sijaan kaipaisin jotenkin täsmennettyä tietoa: millainen osuus pornosta on tuotettu niin, että jotakuta on käytetty hyväksi. Voiko nämä kuvat ja sivustot tunnistaa jotenkin? Tai onko edes keinoa tunnistaa niitä sivustoja, joilla malleja tai ketään muutakaan aivan ilmeisesti ei hyväksikäytetä? Ehkä professori Susanna Paasonen Turun yliopistosta osaisi kertoa. Tietääkseni hän on tutkinut pornoa yhteiskunnallisena ilmiönä hyvän tutkimustavan mukaisesti eli esimerkiksi ottamatta ennakkoasenteita asioihin, joista ei ole vakuuttavaa tietoa ja suhtautumalla kunnioittavasti kaikkiin tutkimuskohteen osapuoliin.
Olen vastakin katsova pornoa. Ja olen iloinen näkemykseni laajentumisesta ja oman häpeäni hälventymisestä. Olen myös sitä mieltä, että jos joku ei halua nähdä seksin kuvauksia, hänen ei pitäisi joutua niitä näkemään juuri lainkaan. Juuri lainkaan tarkoittaa sen verran, että tietää, mihin ei kannata mennä tai mitä ei kannata tehdä. Hyssyttelyn sijaan kaipaisin kuitenkin reilun pelin henkeä. Tällä hetkellä monet pornon vastustajat nojautuvat yleiseksi kuvittelemaansa moraaliin ja närkästyvät katkerasti, jos tuota kuvitelmaa jotenkin hetkutetaan. Jos joku jääräpää haluaa haluaa löytää kumppanikseen miehen, joka ei ole ikinä katsonut pornoa eikä tule sitä koskaan katsomaan, niin minun mielestäni hän saa rauhassa sellaista etsiä. Häntä kuitenkin on hyvä muistuttaa, ettei sellaisia miehiä ole kovin paljon ja että jos sattuu löytämään oikein täydellisen aseksuaalisen tapauksen, saattaa lasten hankkimisestakin tulla hyvin vaikeaa.
Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä, että kuvien ja videoiden katsomistapani on muuttunut. Pillun sijaan katselen, onko siinä ihmisillä hauskaa. Ei minua rassaa erityisesti, jos nainen selvästi näyttelee orgasmin. Tärkeämpää on yleinen hyväntuulisuus. En myöskään enää jaksa kovin paljon vaivata päätäni pornografian ja alastomuutta esittävän taiteen rajankäynnillä. Minusta kaikki alastomuus kiihottaa jotakuta. Luulisin niin. Tai ehkä joissakin se aiheuttaa inhoa, mutta merkityksetöntä en ajattele sen olevan kovin monelle. Jos joku on tyydyttänyt itseään katsellen Gallen-Kallelan Ad Astra -taulua, minun maailmani ei kaadu eikä taulun taiteellinen arvo alene. Minä itse en siitä kovin innostu, mutta minulla onkin muut seikat, joiden kiihottavuutta joku voisi kummastella tai peräti moittia.
Kommentit