Suomi-ilmiö


Olkiluoto 3:a ruvettiin rakentamaan vuonna 2005. Työn piti olla valmis suit sait, muutamassa vuodessa. Sen piti ylpeästi olla maailman ensimmäinen painevesireaktori, tai ainakin Euroopan, tai ainakin Olkiluodon... no, kuten maassamme aina, sen piti olla maailman hienoin. Se vain taitaa olla hankkeen pääpuuhaajalle, Teollisuuden voima OY:lle, liian hieno. Sama koskee myös rakentajaa, Arevaa. Valmista ei tule. Hintakin on yli kaksinkertaistunut - tosin en tiedä, onko nousseissa kustannuksissa huomioitu inflaatio. Eikä kiinnostakaan tämän enempää. Viimeisin uutinen viivästymisestä tuli eilen. Kraanat ovat rikki ja jokin värisee liikaa. Laitoksen vanhimmat osat ovat niin vanhoja, että kaipaavat huoltoa, vaikkei koko pömpeli ole tuutannut valtionverkkoon yhtäkään milliwattisekuntia.

Mistähän tässä nyt on kyse? Ymmärrän, että tällainen laitos on monimutkainen ja että koska sen piti olla ensimmäinen laatuaan, siinä ymmärrettävästi ilmenee prototyypeille ominaisia keskeneräisyyksiä. Niin että miksi moinen piti Suomeen edes rakentaa? Eikö se olisi pitänyt koota maan alle jonnekin Kazakstanin aroille, jossa erinäisistä historiallisista syistä säteilee ennestään ja väestö on jo valmiiksi ydinfysiikan sovellusten koekaniineja. Rumaa politiikkaa, eikö? Joka tapauksessa ensimmäiset miljardikränät Teollisuuden voiman ja Arevan kanssa käytiin jo kymmenen vuotta sitten. Aikanaan virnuilin, että sinä päivänä kun Olkiluoto 3 käynnistetään ensimmäisen kerran, aion olla etäällä. Todella kaukana! Myöhemmin olen alkanut oikeasti toivoa, ettei sitä käynnistetä. Minulla ei ole mitään teräksenlujaa perustetta kannalleni, vain omiin ajatuksiini perustuva intuitio. Niinpä en pyri levittämään tästä aiheesta mitään paniikkia tai kansanliikettä. Minä nyt vain epäilen, että jokin enemmänkin vialla, eikä syy välttämättä ole fyysikoissa, insinööreissä, työnjohdossa, alihankkijoissa, asentajissa, hitsaajissa tai muissa tavallisissa ihmisissä, jotka tekevät työtään - ja ovat kenties tyytyväisiä hommien viivästymiseen, että saavat jatkoa työsuhteilleen ja asuntonsa maksettua.

Uutisissa asia esitetään laitoksen turvallisuuteen liittyvänä pikkutarkkuutena. Enkä minä tätäkään pysty mitenkään perustellusti kyseenalaistamaan, koska minulla ei ole mitään uutisissa kerrottua syvempää tietoa asiasta. En myöskään ole salaliittoteorioiden kärkäs kannattaja niissäkään asioissa, joiden yksityiskohdat ovat ainakin minulta hämärän peitossa. Kyse tuskin on siitä, että joku haluaa sabotoida valmistumassa olevaa laitosta aiheuttaakseen ydinonnettomuuden. Pikemminkin mieleeni tulee, että onko hankkeen viivästyminen jonkun etu. Epäilevä katseeni ei kohdistu johonkin puolalaiseen, parakissa asuvaan luokkahitsariin tai venttiilinrunkoja tuottavaan alihankkijaan. Mutta mieleeni tulee, että joku ei halua laitoksen valmistuvan. Miksi?

Onko joku peloissaan turvallisuuden vuoksi? Onko vähintäänkin tarkoitus odotuttaa, että jossain muualla vastaava laitos saadaan käyntiin ja mahdolliset ongelmat paljastuvat?

Hyötyykö joku viivyttelystä huomattavia määriä? Onhan kyseessä miljardihanke, kyllä siitä jokusen miljoonan voi vuosittain ohjailla johonkin parempaan talteen.

Onko kyseessä jokin poliittinen mittelö? Ketkä esimerkiksi omistavat Teollisuuden voiman tai Arevan? Edellisestä hiukan yli puolet kuuluu Pohjolan voimalle, jonka taas omistaa joku... mutta kuka? Ovatko kaikki omistajat lopulta jotakin kaukomaille sijoitettuja osakesalkkuja, joita hallinnoivat rahanhimoiset pörssimeklarit, joita taas ei kiinnosta mikään sellainen kuin vastuu tai johtaminen? Kuka nämä salkut omistaa? Yhdysvaltain eläkeläiset, Cayman-saarten yritystenomistajayritykset, bermudalaiset pankit vai kuka oikein? Onko taustalla se, että kun kukaan ei omista tai ole vastuussa, ketään ei kiinnosta? Kuten antiikin Roomassakin tiedettiin: mitä etäämpänä omistaja on pellostaan, sitä huonommassa jamassa pelto on. Tästä voidaan varovasti edetä kysymykseen, että onko kasvoton liberalismi missään suhteessa parempi kuin kasvoton sosialismi?

Onko kaiken takana sittenkin Illuminati tai Turkmenian järjestäytynyt huippurikollisuus? Puuttuuko Sallimus aina peliin, kun pitäisi ruveta halkomaan atomien ytimiä? Onko koko hanke jonkinlainen salainen bulvaani: Areva rakentaa voimalaa, pieni Suomi organisoi laitoksen alle ydinasetehdasta? Tuuleeko pääni läpi, ja muodostaako tuuli edes pyörrettä korvieni kautta kulkiessaan? Laskeuman tomua ei passaisi kovasti puhallella!

Lopultakin: ydinvoimasta on käyty kovaa poliittista taistelua. Argumentteja piisaa puolin ja toisin. Jäte säteilee kymmeniä tuhansia vuosia, melkoinen perintö tuhannelle seuraavalle sukupolvelle! Fossiilisten polttoaineiden käyttö taas aiheuttaa ilmasto-ongelmia. Entä jos Olkiluoto 3 sittenkin vaikka räjähtää? Siinä tapauksessa voimme kiittää Lavrenti Berijaa. Hän järjesti Kazakstaniin, Semipalatinskin länsipuolelle pienen koeyhteisön, jossa tarkasteltiin, kuinka käy ihmisten, joiden lähistöllä jysäytetään arilaisia ydinpaukkuja maan yllä ja alla. Berijan ja kazakkien uhrausten vuoksi tiedämme, kuinka on käyvä. Missä on kansanliike, joka vaatii tietoa siitä, mikä hitto siellä Olkiluodossa kestää? Erilaiset Suomi-pojat niuhottavat maahanmuuttajista ja käyttävät yhtenä argumenttinaan kustannuksia, vaikka ydinvoimapolitiikka ja tutisevat putket ja hanat aiheuttavat aivan toisen luokan kustannuksia ja huolia? (Kuten huomaatte, persut ovat lempilapseni, kun pitää heittää lokaa yksittäisen poliittisen liikkeen niskaan. Yhtä hyvin voisin sättiä liberalisteja yllä kirjoitetuin perustein, vihervassareita, keskustaa tai hitto vie, vaikka olemassa olevia komminististen puolueiden rippeitä, joiden käytännöllinen vaikutusvalta lienee lähinnä opintopiirien ja pienjulkaisujen luokkaa. Koska joku saa sanottua, että lopettakaa perseily ja muuttakaa se reaktoripytinki vaikka Ikuisen Kasvun Kirkoksi. Tosin siinäkin kävisi niin, ettei ketään voi päästää sisään, koska rakennus ei kestäkään sisällään vallitsevaa alipainetta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nautical Aesthetics III

Luovaa kielenkäyttöä

Masennuksen hoito