Syntiset kyykkyyn!

Klassiset kuolemansynnit ovat ylensyönti, haureus, rahanhimo, masennus, viha, välinpitämättömyys, kunnianhimo ja ylimielisyys. Nykyään nämä ovat hyveitä. Minäkin sorrun niihin iloisin mielin: syön laivan buffetissa liikaa ruokaa, joka ei ole kovin hyvää. Laivareitin kummassakin päässä ja moniaalla muualla elää ihmisiä, jotka ilahtuisivat, jos saisivat edes joskus purkkikalansa jälkeen suklaamössöä. Rahanhimo on nykyään vaurastumista, ihan hyväksyttävää, kaiketi. Ja. Niin. Edelleen.

Olen blogissani monesti väittänyt tai ainakin antanut ymmärtää olevani jonkinlainen maailmanmenon sivustakatsoja. Osin kyse on tietoisesta valinnasta ja asenteesta, osin kummastelusta ja osin olosuhteiden pakosta. Minulla ei ole rahaa, aikaa eikä voimia osallistua niihin asioihin, joista julkisessa sanassa, työ- ja elinkeinokeskusteluissa, politiikassa ja vaikka chateissa keskustellaan. Täältä sivusta nähden ihmisen pitää olla seuraavia asioita: kaunis, rikas, terve ja älykäs. Nämä ovat siis ihanteita, enkä tällä kertaa tarkoittanut, että ihanteiden hierarkia olisi juuri tämä. Järjestys voi varmaan olla muukin.

Ihanteiden vastakohdat ovat aikamme suurimmat synnit. Ne ovat johdonmukaisesti:

-Rumuus

-Köyhyys

-Sairaus

-Tyhmyys

Olennainen ero aikaisempiin kuolemansynteihin on, että niiden katsottiin olevan valintoja. Minusta nämä uudet synnit eivät ole valintoja, eivät ainakaan yhtä selvästi. Kun haureutta pidettiin kuolemansyntinä, ihmisen ajateltiin olevan kussakin haureudenkohtaamistilanteessa kykenevä päättämään, ryhtyykö haureuteen vai ei. Minusta esimerkiksi sairaus ei ole valinta. Se voi olla seurausta omista valinnoista, mutta on paljon sairauksia, jotka eivät puhkea yksittäisen seikan vuoksi. Kausiflunssaviruksen saa varmasti jokainen, mutta läheskään kaikki eivät sairastu.

Kuitenkin monet nykyään katsovat rumuuden, köyhyyden, sairauden ja tyhmyyden olevan valintoja. Pottunokan voi leikkauttaa - jos on rahaa. Rahaa saa, jos on kaunis tai älykäs. Jos on älykäs, se varmasti näkyy kukkarossa. Terveys taas on kansalaisvelvollisuus: jos sairastuu diabetekseen, on ollut tyhmä eikä ole kuntoillut tarpeeksi ja syönyt oikein. Kuntoilu ja oikea syöminen eivät ole halpoja puuhia. Salaatti on kalliimpaa kuin pakasteranskanperunat. Jos ei käy kouluja, on tyhmä, ei esimerkiksi sairas. Nämä synnit näyttävät täältä sivusta katsoen kytkeytyvän helpolla toisiinsa, joskaan eivät varmasti aina.

Rumuus, kuten myös kauneus, kuuluu olevan katsojan silmissä. Miksi siis missit ovat vuodesta toiseen toistensa näköisiä? Miksi niin moni yläkoulun pojista on ihastunut samaan tyttöön? Kauneus varmaan on katsojan silmässä jossain määrin, mutta ainakin naiskauneuden ja mieskomeuden suhteen nämä kauneusarvostelmat eivät vaikuta kovin itsenäisiltä. Hurjimman lukemani selityksen mukaan naiset haistavat miehen symmetrisyyden! Kyse ei kai ole synestesiasta, vaan teoria olettaa symmetrisen miehen erittävän erilaista tuoksua tai feromonia kuin epäsymmetrisen. En ihan usko tätä juttua, mutten myöskään ole tutkinut sitä, joten en pysty kumoamaan väitettä. Kauneudesta en tiedä, mutta tuon ajatuksen mukaan komeus on naisen nenässä! Tuoksuukohan teinityttöjen suosimaa elokuvatähteä esittävä kuva symmetriseltä? Pitääkö minun taas sanoa, että daa?

Vaikka olettaisi, että ihmistä tai mitä vain koskeva kauneusajatus on täysin itsenäinen, voi aina kysyä, että miksi. Miksi hunajameloni maistuu minusta paremmalta kuin keitetty kukkakaali? Miksi Jonna on kauniimpi kuin Janna? Äärimmillään: koehenkilölle annetaan kaksi suklaapatukkaa, joista toinen on pakattu siniseen ja toinen punaiseen kääreeseen. Itse patukat ovat samanlaiset siinä määrin kuin ne suklaatehtaan tuotantolinjalta voivat olla samanlaisia. Kokeen järjestäjä on rehellinen ja asia kerrotaan koehenkilölle: patukat todella ovat samanlaiset. Jostakin syystä minä valitsen punaisen kääreen ja pikkuveljeni sinisen. Minä en tiedä, onko tällainen valinnan peruste jotenkin vapaan valinnan asia. Kuitenkin parisuhteen synnyssä on puhuttu paljon feromoneista ja toisaalta myös parisuhdetta etsivien ihmisten markkina-arvoista. Jälkimmäisen oletan sanelevan valintaa myös niin, että yleensä kaunis ihminen tuntee halua ja jopa painetta valita kumppanikseen toisen kauniin ihmisen. Jos tämä ajatuskehitelmäni pätee, kauneus ei ole vapaan valinnan asia. Jotkut ovat kauniimpia kuin toiset, vaikka itse kukin voi vaikuttaa ulkoiseen houkuttelevuuteensa ainakin jossain määrin.

Köyhyydestäkin on viime vuosina puhuttu paljon. Unohdetaan nyt sellaiset sinällään hyvät väitteet, että rikas ei ole se, joka omistaa paljon, vaan se, joka ei tunne olevansa paitsi kovin paljoa. Tällä kertaa kyse on omistamisesta, siitä että tilin saldo on kunnioitettava luku ja mahdollisuus käyttää rahaa myös näkyy komeana asumuksena, kalliina ajopelinä ja raflaavina harrastuksina. Köyhyys taitaa olla valinta vain munkeille, nunnille. Humanistiboheemeillekin se on pakko: vaikka he puhuvat kohtuullisuudesta, heillä ei usein ole konkreettisia mahdollisuuksia rikkauteen. Kirjastonhoitaja tienaa vähemmän kuin ylilääkäri, ja sillä selvä.

Jos olen mitään ymmärtänyt, aika moni rikas on perinyt varallisuutensa: joko suoranaisen rikkauden tai ainakin mahdollisuuden hankkia varallisuutta. Tilanne ei ole lineaarinen. Jos Minnalla on käytössään välttämättömiin menoihinsa 1500 euroa kuukaudessa ja Sannalla 4500 euroa, Sannalla on paljon paremmat mahdollisuudet säästää, sijoittaa ja niin edelleen. Minnan rahat menevät asumiseen, ruokaan ja muuhun välttämättömään. Sanna voi säästää tonnin kuukaudessa, Minna 50 euroa. Säästö- tai sijoitusmahdollisuudet eivät siis noudata tuloja lineaarisesti. Niinpä: jos Outi perii 100 000 euroa ja Saara vanhan sukuraamatun, tilanne ei ole kovin yhdenvertainen siinäkään tapauksessa, että tulot olisivat alunperin suunnilleen samat.

Jotkut harvat onnistuvat pääsemään ryysyistä rikkauksiin. Heidän tarinoitaan kerrotaan lehdissä. Usein kerrotaan heidän sitkeästä ponnistelustaan, määrätietoisuudestaan, älykkyydestään ja luovuudestaan. Roskajulkaisujen toimittajat jättävät tyhmyyttään tai tahallaan kertomatta ahkerista, määrätietoisista, älykkäistä ja luovista yrittäjistä, joiden ponnistelut johtavat konkurssiin ja velkahelvettiin viiden vuoden yrittämisen jälkeen. Näitä häviäjiä on helppo syyllistää vihreältä oksalta huudellen, vaikka todellisuudessa konkrussin syynä olisi ollut pankin yllättäen asettamat uudet ja kohtuuttomat ehdot. Taannoin lueskelin saattohoitoa käsitteleviä artikkeleita. Saavutukset eivät kuulemma ole kovin tärkeitä kuoleville. Sen sijaan yhteys läheisiin on. Hautaan ei meistä kukaan saa American Expressiä, ja vaikka saisikin, siitä seuraisi vain ei-mitään.

Sairaus ei ole valinta. Säännöllinen tupakointi toki altistaa vakaville keuhkosairauksille, vääränlainen ravinto sydän- ja verisuonisairauksille ja sekalainen kemiallisten stimulanssien käyttö mielenterveysongelmille, mutta useimmat tupakkamiehet eivät kuole keuhkosyöpään vaan johonkin muuhun. Asiayhteys lienee ilmeinen vain ääritapauksissa: jos juo vuosikaudet pullon viinaa päivässä, on varmasti helppo yhdistää kuolema kohtuuttomaan juopotteluun.

Ylipäätään nykyään näyttää olevan tapana yhdistää monet sairaudet potilaan elintapoihin. Sokeritauti on ilmanmuuta elintapasairaus, vaikka yksi on ruokavalioltaan maltillinen ja sairastuu, toinen popsii mitä vain, eikä saa diabetestä. Elintavat vain nostavat alttiutta. Ja sitten on tietenkin joukoittain sairauksia, joiden syitä ei tunneta. Pahamaineinen ALS on perinnöllinen pienehkössä osassa tapauksista. Muissa tapauksessa sairaus aiheutuu jostain muusta, eikä kai sitäkään tiedetä, miksi jonkun perinnöllinen alttius tähän karuun sairauteen toteutuu ja toinen elää vanhaksi ja kuolee veneilyonnettomuuteen. Tasan ei käy onnenlahjat, kaikilla meillä lienee alttiuksia ja vaikka jokin moderni versio rotuhygieniasta näyttää nostavan päätään, kehtaan arvella, että joidenkin alttiuksien ja perinnöllisten sairaustaipumusten raivaaminen pois tavalla tai toisella johtaa vain toisenlaisiin ongelmiin.

Tyhmyys on sekä viisauden että älykkyyden vastakohta, paitsi jos korrektiuden nimissä halutaan puhua vähälahjaisuudesta. Viisaus on valinta tai hankittu ominaisuus, älykkyys taas perinnöllinen. Minulla tosin on käsitys, että älykkyyttäkin pystyy jossain määrin harjoittelemaan, enkä itse asiassa tiedä, johtuiko hyvä koulumenestykseni pikemminkin sitkeydestä koetilanteesta kuin asioiden paremmasta hallinnasta. Valmistautumisesta se ei johtunut. Kuitenkin uskoisin, että harjoittelu kehittää aivojen toimintaa ainakin jossain määrin: aivoinfarktipotilaat kuntoutuvat, koululaisten on mahdollista nostaa oppiaineidensa arvosanoja ja mitä vielä?

Tyhmyys valintana riippuu siitä, mitä ylipäätää pidetään viisaana. Yleensä sellaisia ratkaisuja arvostetaan, jotka lisäävät valitsijan mammonaa. Samoin erilaisiin mielihyviin johtavia valintoja (jos mitään vapaita valintoja on) voidaan pitää viisaina, jos ne eivät vähennä mammonaa liikaa. Terveellisyys on viisautta: tupakoimattomuus, runsas kasvisten syöminen, liikunta ja päihteiden välttäminen ovat viisautta. Taikka mitäpä tässä jaarittelemaan, mainitsemieni modernien ihanteiden mukaiset ratkaisut ovat viisautta. Kuitenkin meillä on myös paheita, pieniä helmasyntejä. Joku ei liiku suositusten mukaisesti, toinen käyttää liikaa alkoholia ja mitä näitä nyt on... kohtuuttoman suuren auton tai asunnon ylläpito. Keksinet itse lisäesimerkkejä. Jääräpäinen ihanteiden tavoittelu on ilotonta monien mielestä. Vaikka onhan niitäkin, joiden suurin tyydytys on ihanteiden täyttäminen. Vielä tyydyttävämpää on kai toisten syntisyyden osoittelu. Kuolemantuomion julistaminen ylipainoisille on yhtä mukavaa kuin taivaspaikan kieltäminen homoseksuaalilta. Kiistämätön oikassaolo, joka perustuu tuomarin yleiseksi olettamaan kantaan, on ihanaa! Syntiset kyykkyyn!

Fiksut pärjäävät aina, sanoi viitisentoista vuotta vanhempi meripartiokaverini, kun olin sittemmässä teini-iässä ja valittelin, kun jokin asia elämässäni oli pielessä. Hän todella on mottonsa veroinen mies: pitkä ja komea, menestynyt ja älykäs - tai ainakin viisas siinä mielessä, että on onnistunut tekemään nykyihanteiden toteutumiseen johtavia raktaisuja. Ehkä hänellä on ollut onneakin matkassaan. Toisaalta panin jo nuorena merkille, että hänellä oli tapana etsiä aktiivisesti keinoja olla fiksu ihan arkisissakin tilanteissa. En tiedä, kuinka hän pärjäisi älykkyystestissä, mutta hänellä oli ainakin aikanaan tapana pysähtyä, miettiä ja toimia sitten. Ja modernien ihanteiden mukaisia tuloksia on syntynyt.

Varmaa on myös se, että jos antaa vallan moderneille synneille, ihanteita ei saavuta. Jos jättää parran ajamatta ja tukan pesemättä, törsää kohtuuttomasti rahaa, riskeeraa terveytensä usealla erilaisella riskikäytöksellä ja omilla asenteillaan ajaa elämänsä siihen, että kaikki asiat pitää opetella kantapään kautta, voi onnitella itseään omasta syntisyydestään. Perseet olalla bussipysäkin takana aamukahdeksalta oksennellessaan ei tarvitse syyttää huonoa tuuriaan elämässä. Kuitenkin, kuten olen yrittänyt osoittaa, moderneihin synteihin liittyy sattumanvaraisuus ja valinnanvapauden rajallisuus. Jos mies on kaljuuntuvaa ja ylipainoisuuteen taipuvaa sorttia ja 164 senttiä lyhyt, hän ei ole kaunis. Osoittaakseen viisautensa ja älykkyytensä hänen täytyy ehkä ponnistella enemmän kuin 187-senttisen komistuksen, joka mielellään jakaa muodikkaita elämänohjeita varhaiskeski-ikäisille naisille. Tässä mielessä modernit synnit ovat armottomia. Ne toteuttavat raamatullista perisynnin ideaa paljon paremmin ja selvemmin kuin perinteiset kuolemansynnit. Lisäksi modernit synnit ruokkivat toisiaan joskus tehokkaastikin. Varmasti klassisillekin kuolemansynneille on osoitettavissa vastaavia yhteyksi, mutta en näe niille samanlaista sosiaalista, puolikausaalista yhteyttä.

Onnea vain sinne Liipolaan ja Runosmäkeen! Jos olet pottunokka ja podet kroonista väsymysoireyhtymää ja olet tehnyt lottorivisi väärin, voisi olla aika lopettaa ihana elämä -aiheisten artikkelien ja toisaalta sosiaalipornon seuraaminen ja todeta realiteetit: paskasti menee, mutta kaikki ei ole omaa syytä. Synti periytyy - eikä siihen tässä modernissa syntimallissa tarvita niitä toisia ihmisiä, jotka pitivät huorien lapsiakin huorina. Modernit synnit ruokkivat itsensä lisäksi toisiaan ja ihan ilman tuomitsijoiden apua. Niin että teet mitä teet, olet tuomittu taittamaan elämäsi taipaleet bussilla numero 32. Nykyään sitä tuomiota ei tosin jaa Jumala, joka viisaudessaan tekee toiset aatelisiksi ja toiset orjiksi, vaan sinä itse - ainakin niiden mukaan, joiden ääni yhteiskunnassamme kantaa kauimmas.