Tulipalo





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko nyt niin, että tämä toimii yhä?

Lempilapsestaan on vaikea luopua. Jopa entisestä lempilapsestaan. Arvelin unohtaeeni salasanat ja muut, mutta ehkä tämä on yhä käytettävissäni. Jos tätä joku ammoinen tuttu yhä lukee, niin haluan kertoa, että vaikeutuvista psyykkisistä ongelmista huolimatta olen yhä hengissä. Olen jopa purjehtinut kesällä, tavannut vähiä tuttaviani ja ajatellut ihmisiä, joita tunsin 20 vuotta sitten. Erityisesti mielessäni näistä blogiin liittyvistä ihmisistä on O'ou Oy:n yhtiökumppanini. Jos ikinä luet tätä, haluan sinun tietävän, että olen ajatellut sinusta tuhat hyvää ja kaunista ajatusta ja toivon, että elämäsi on edes pääpiirteissään mallillaan. Muillekin vuosien takaisille pitkä- tai lyhytaikaisille lukijoilleni ja ystävilleni haluan jättää tervehdyksen. Emme varmaan enää tapaa, emme netissä emmekä ihka oikeassa elämässä, mutta jos kellä sattuu oikeita yhteystietojani olemaan, niin viestejä vastaanotetaan kiitoksella.
Lue lisää

Helvetti, taas tätä naiskauneutta

Mistä tietää, missä on kaunis nainen? Katsomalla, tättärää! Taannoin kirjoittelin turhautuneena naiskauneuden rasittavuudesta, mutten saanut ajatuskulkuuni ryhtiä. Mistä tiedämme, mitä havaita? Kuinka paljon virikkeitä on tavallisessa kaupunkinäkymässä? Entä jos näkymän ihmisiä aletaan eritellä vaikka tähän tapaan: tuolla on torin kulma, ja siellä näkyy paljon ihmisiä. Sitten on autoja risteävillä kaduilla, jokaisessa ainakin yksi ihminen, mutta heitä on vähän vaikea nähdä. Jalkakäytävilläkin kulkee ihmisiä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Ja sitten on bussipysäkki, jossa notkuu ankaran odottelun työssä kymmenkunta tyyppiä. Ja siellä, katso, siellä! Siellä on kaunotar! Havaitsimme kaunottaren, muttemme kaljua toimistohiirtä, keskenään nahistelevia pojannaskaleita, autonromuaan kaasuttelevaa nuorukaista, harmaata mummoa, joka köpöttelee hissukseen. Kaunottaren lisäksi olisimme voineet panna merkille jotenkin harvinaiset tapaukset, kuten yksikseen taapertavan pikkulapsen tai kaulail...
Lue lisää

Liikenneseikkailut

Veljeni ovat ihmeellisiä ihmisiä, sillä en ole ammoisiin aikoihin riidellyt heidän kanssaan. Viimeisin yhteenotto on sattunut ehkä 1980-luvulla. Erityisen ihmeellinen tämä asia on siksi, että varsinkin nuoremman veljeni kanssa liikun usein autolla ja minulla on taipumus johdattaa tiemme liikenneseikkailuihin. Useimmat matkamme alkavat miesmäisen rehvakkaasti. Auto on lähes poikkeuksetta veljeni, minulla kun ei moista ole. Se ei tarkoita sitä, ettenkö vaikuttaisi auton kulkuun. Joskus suorastaan ajan sitä. Joka kerta tavaratilaan ja takapenkille kuormataan reippain elkein kamaa. Ei siis laittomia päihteitä, vaan soittimia, työkaluja, kalavehkeitä tai retki- tai purjehduskamppeita. Joskus mukana on myös sopivaksi katsottuja määriä alkoholia. Meininki on tiukka: se joka ajaa, ei juo; joka juo, ei aja. Olemme lainkuuliaisia ja lisäksi menomme pakkaa olemaan sellaista, että poliisi kuitenkin kiinnittää huomiota. Niin on tapahtunut useasti. Matkaan lähdetään iloisesti rupatellen. Ro...
Lue lisää