P.L.M.

Pierre Le Moi

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko nyt niin, että tämä toimii yhä?

Lempilapsestaan on vaikea luopua. Jopa entisestä lempilapsestaan. Arvelin unohtaeeni salasanat ja muut, mutta ehkä tämä on yhä käytettävissäni. Jos tätä joku ammoinen tuttu yhä lukee, niin haluan kertoa, että vaikeutuvista psyykkisistä ongelmista huolimatta olen yhä hengissä. Olen jopa purjehtinut kesällä, tavannut vähiä tuttaviani ja ajatellut ihmisiä, joita tunsin 20 vuotta sitten. Erityisesti mielessäni näistä blogiin liittyvistä ihmisistä on O'ou Oy:n yhtiökumppanini. Jos ikinä luet tätä, haluan sinun tietävän, että olen ajatellut sinusta tuhat hyvää ja kaunista ajatusta ja toivon, että elämäsi on edes pääpiirteissään mallillaan. Muillekin vuosien takaisille pitkä- tai lyhytaikaisille lukijoilleni ja ystävilleni haluan jättää tervehdyksen. Emme varmaan enää tapaa, emme netissä emmekä ihka oikeassa elämässä, mutta jos kellä sattuu oikeita yhteystietojani olemaan, niin viestejä vastaanotetaan kiitoksella.
Lue lisää

Sattuma

Sattumalta päätin kirjoittaa sattumasta. Kyselin, mitä sattuma tarkoittaa, ja sain vastauksen, että se on ennalta arvaamaton tapahtuma. Sitähän sillä arkipuheessa usein tarkoitetaan. Sattumalta tulin bussipysäkille juuri kun bussini oli tulossa. Sattumalta kirjoitin oikeat numerot lottokuponkiin. Sattui olemaan räntäsateinen kevättalven yö, kun synnyin. Sattuma-sanaa käytetään kuvaamaan myös sitä ilmiötä, kun järkemme ei riitä ymmärtämään jonkin asian syytä. Tieteessäkin tunnetaan tilanteita, että tapahtumasta A voi seurata joko B tai C, mutta syytä siihen, kumpi toteutuu, ei tiedetä. Tai tiedetään, että syy on liian monimutkainen ymmärrettäväksi. Tiedämme, että pitkällisestä tupakanpoltosta aika ajoin seuraa keuhkosyöpä. Sitten on olemassa tervakeuhkoja, jotka ovat savuttaneet korsteenin lailla vuosikymmeniä, mutta he eivät saa syöpää. He kuolevat lopulta johonkin vallan muuhun. Se, saako tupakkamies syövän, ei välttämättä ole sattuma, mutta me selitämme sen sattumalla, kun parem...
Lue lisää

Helvetti, taas tätä naiskauneutta

Mistä tietää, missä on kaunis nainen? Katsomalla, tättärää! Taannoin kirjoittelin turhautuneena naiskauneuden rasittavuudesta, mutten saanut ajatuskulkuuni ryhtiä. Mistä tiedämme, mitä havaita? Kuinka paljon virikkeitä on tavallisessa kaupunkinäkymässä? Entä jos näkymän ihmisiä aletaan eritellä vaikka tähän tapaan: tuolla on torin kulma, ja siellä näkyy paljon ihmisiä. Sitten on autoja risteävillä kaduilla, jokaisessa ainakin yksi ihminen, mutta heitä on vähän vaikea nähdä. Jalkakäytävilläkin kulkee ihmisiä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Ja sitten on bussipysäkki, jossa notkuu ankaran odottelun työssä kymmenkunta tyyppiä. Ja siellä, katso, siellä! Siellä on kaunotar! Havaitsimme kaunottaren, muttemme kaljua toimistohiirtä, keskenään nahistelevia pojannaskaleita, autonromuaan kaasuttelevaa nuorukaista, harmaata mummoa, joka köpöttelee hissukseen. Kaunottaren lisäksi olisimme voineet panna merkille jotenkin harvinaiset tapaukset, kuten yksikseen taapertavan pikkulapsen tai kaulail...
Lue lisää