Puhelinlangat laulaa


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko nyt niin, että tämä toimii yhä?

Lempilapsestaan on vaikea luopua. Jopa entisestä lempilapsestaan. Arvelin unohtaeeni salasanat ja muut, mutta ehkä tämä on yhä käytettävissäni. Jos tätä joku ammoinen tuttu yhä lukee, niin haluan kertoa, että vaikeutuvista psyykkisistä ongelmista huolimatta olen yhä hengissä. Olen jopa purjehtinut kesällä, tavannut vähiä tuttaviani ja ajatellut ihmisiä, joita tunsin 20 vuotta sitten. Erityisesti mielessäni näistä blogiin liittyvistä ihmisistä on O'ou Oy:n yhtiökumppanini. Jos ikinä luet tätä, haluan sinun tietävän, että olen ajatellut sinusta tuhat hyvää ja kaunista ajatusta ja toivon, että elämäsi on edes pääpiirteissään mallillaan. Muillekin vuosien takaisille pitkä- tai lyhytaikaisille lukijoilleni ja ystävilleni haluan jättää tervehdyksen. Emme varmaan enää tapaa, emme netissä emmekä ihka oikeassa elämässä, mutta jos kellä sattuu oikeita yhteystietojani olemaan, niin viestejä vastaanotetaan kiitoksella.
Lue lisää

Tiedeharha

Ihmiset uskovat tieteeseen. Tai sitä vartenhan moinen instituutio on tehty, että saataisiin asioista mahdollisimman hyvä tieto. Pragmaattisesti ajatellen homma toimii: hyvät tieteelliset teoriat ovat osoittautuneet hyvin käytännöllisiksi. Sairauksia parannetaan ja teknisiä vempaimia keksitään. Olen kyllä ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että ihmiset tuppaavat ottamaan käyttöönsä  liiallisissa määrin innovaatioiksi kutsumansa jutut ennen kuin niiden vaikutuksia kunnolla tunnetaan. Tästä nyt sitten on koitunut vaikkapa ilmastonmuutos ja antibiootteja kestävät bakteerikannat. Ihmisiä, jotka eivät halua tai pysty suhtautumaan kriittisesti tieteen saavutuksiin, kutsun tiedeuskovaisiksi. Ymmärrän heitä johonkin rajaan asti: tiedettähän on erittäin vaikea kyseenalaistaa. Tutkimusten tulokset on saavutettu monien teräväpäisten ihmisten ahkeran työn tuloksena, joten yksittäiset tieteelliset väitteet ovat yksilön kannalta tavattoman vankasti perusteltuja. En esimerkiksi viitsisi l...
Lue lisää

Ei minää

Tuntuu kuin minusta ei olisi paljon jäljellä. Masennus on vienyt haluni. Toki jaksan toivoa hyvää, mutta en jaksa tai edes halua tavoitella mitään maallista enää. Voimani ovat loppu. Kauan sitten odottelin vuoroani pikkukaupungin terveyskeskuksessa. Odotushuoneen poikki kuljetettiin sängyssään ikivanhaa potilasta. Hänestä ei enää voinut sanoa, oliko hän taannoin ollut mummo vai vaari. Hänen kehonsa muodosti tuskin havaittavia kohoumia peittoon. Niiden sekuntien aikana, jotka odotushuoneen kautta kulkemiseen meni, vuoteesta kuului pari kertaa hyvin, hyvin heikolla äänellä: "Oi Jeesus." Jo se aika oli kyynisyyden aikaa, vaikkei sentään mitään verrattuna siihen, miltä nykyinen meno minusta tuntuu. Minä en ole koskaan ollut mikään kunnon uskovainen. Mutta minuun teki valtavan vaikutuksen tuo syvälle sieluun kasvanut vakaumus, usko. Voisin kuvitella, ettei tämä lähtönsä kynnyksellä oleva ihminen tiennyt, onko hän vielä tämän- vaiko jo tuonpuoleisessa. Jos hän jotakin vielä näki,...
Lue lisää