maanantai 29. huhtikuuta 2013

Metaskeema

Seuraava ajatus ei ole ilmainen. The following idea is not free.

METASKEEMA

Harva ihminen on nero. Tekisi mieleni väittää, ettei sellaisia ole olemassakaan. Vaan en väitä, koska se johtaisi neron määrittelyn kierteeseen. Sellainen on olemassa netissä ja painetussa kirjallisuudesta entuudestaan. Jotkut sen sijaan ovat toisia näppärämpiä oppimaan uusia asioita ja muodostamaan uudenlaisia ajatusrakennelmia. Jonkun ihmisen älykkyys voidaan osoittaa älykkyysosamäärällä, vaikka monet pitävät sitä liian yksinkertaisena. Ihmisen älykkyys kattaa muutakin kuin ne ajattelun lajit, joilla ÄO määritellään.

Skeema

Arvoisa lukija! Muistanet kännykkäliittymäiskulauseen "Elämä on!" Jotkut ehkä muistavat erään tietyn elämä-on-sarjaan kuuluvan mainoksen. Siinä kaksi murrosikäistä tyttöä makailee neitsytkammion permannolla ja kolmas lähettää heille kaupasta tekstiviestinä levynkannesta kopioimaansa laulun sanoitusta. Kopioitsijatytön toiminnan hintavuutta arvioi levyosastolla valikoimia tutkaileva aikamies: "Eiks toi o melko kallista?" Tyttö vastaa: "Mutsis on." Paitsi että mainos on poskettoman hyvä esitys pissismin kärjistymästä, siinä esiintyy loistava esimerkki skeemasta.

Skeema yksinkertaisimmillaan on valmis käyttäytymis- tai puhekaava. Mainoksen teinitytöllä on kaiketi tapana reagoida samalla tokaisulla kaikkeen, mistä ei pidä. Tuttua käytöstä, eikö! Teinityttö ei ehkä ole niin tyhmä, kuin kuvailuni perusteella voisi päätellä. Hän voisi ja osaisi vastata asiallisesti ja hän voisi myös osoittaa sisällöltään asiallisella lauseella, että pitää miehen esittämää kysymystä ärsyttävänä - esimerkiksi tungettelevana. Todennäköisesti mainoksen tyttö - siis sekä hänen fiktiivinen persoona että häntä näyttelevä todellinen teinityttö - tietää ainakin jollain tasolla, että asiaton vastaus ärsyttää ja todennäköisesti päättää keskustelun.

Edellisen perusteella skeemat ovat siis tehokkaita malleja. Niitä käytetään, koska ne säästävät harkinnalta ja vaivannäöltä. Kutsukaamme itseämme kuinka harkitseviksi tahansa, valtaosa kaikista teoistamme tapahtuu valmiiden mallien perusteella. Skeemat helpottavat paitsi käyttäytymistä ja konkreettisia valintoja, myös ympäröivän maailman hahmottamista.

Lähes missä tahansa laajemmassa Suomen yhteiskuntaa käsittelevässä mielipiteidenvaihdossa ilmenee vakiona seuraavat ajatukset: asiat ovat vialla, koska maahanmuuttajia hyysätään ja asiat ovat vialla koska on olemassa SDP tai koko vasemmisto. Myös EU:n vetäminen mukaan lähes minkä asian tiimoilla tahansa on osoitus suhteellisen jäykästä skemaattisesta ajattelusta. Jotkut ihmiset ovat muodostaneet sosiaalisen strategian, joka perustuu jyrkkien mielipiteiden esittämiseen. Ehkä he ajattelevat sellaisen olevan jämäkkyyttä ja määrätietoisuutta (vaikka minusta se on jääräpäisyyttä ja sulaa ajattelukyvyttömyyttä eli tyhmyyttä).

Psykologisen teorian mukaan skeemat eivät ole jäykkiä, vaan niitä muokataan tarpeen mukaan. Karkeasti sanottuna kyse on siitä, että kun haluaa esittää jäykän poliittisen mielipiteen mistä aiheesta tahansa, edeltävästä keskustelusta pitää tehdä skeemaan sopiva johtopäätös. Jos sellainen osoittautuu vaikeaksi, on muutettava skeemaa tai tyydyttävä keskustelun kulkuun huonosti niveltyvään kannanottoon. Jälkimmäinen on huono taktiikka. Se saa kannanoton näyttämään aiheettomalta ja tavoiteltu jämäkkyys alkaa totisesti vaikuttaa tyhmyydeltä.

Skeemoja valitsemalla luodaan turvallisuutta.

Metaskeema

Alussa kyseenalaistin nerouden ja nerojen olemassaolon. Tekoni perustui mielessäni olevaan skeemaan: "Kyseenalaista toisten ihmisten arvostamia asioita." En käytä tuota tapaa usein, mutta olen huomannut, että jonkinlainen hämmentäminen on tehokas keino hankkia huomiota ja kenties yllättää positiivisesti. Tällä kertaa tosin en yllätä positiivisesti, elämä on... Arvelen että on olemassa monen tasoisia skeemoja. Yksinkertaisimmat ovat jotakin sen kaltaisia, että valo syttyy kun painaa katkaisimen yläreunaa. Skeema kyseenalaistuu helposti ulkomaanmatkoilla. Joissain maissa on tapana asentaa katkaisimet toisin päin. Ylimmän tason skeemat ovat siis alemman tason skeemoja tai niiden valintaa ohjaavia malleja.

Normaali, skeemanmukainen toiminta älykkyystestiä tehdessä on täyttää testi ohjeen mukaan. Näin toimitaan, koska ei ole tullut mieleen tai ei ole kykyä kyseenalaistaa testiä tai testitilanteen mielekkyyttä. Testin vilpittömästä täyttämisestä on kenties tarjolla palkkio tai sen sen kyseenalaistamisesta koituu rangaistus. Jos tällaisia pakotteita ole ja testi tuntuu tarpeettomalta, on myös mahdollisuus valita en-täytä-tätä-skeema.

On myös kuviteltavissa ÄO-testitilannetta ohjaava metaskeema, jonka käyttö tosin edellyttää joko testin syvällistä tuntemista tai ehkä poikkeuksellista älykkyyttä. Ja älykkyys tarkoittaa tässä tapauksessa nimenomaan testin mukaista älykkyyttä ja kykyä nähdä tavalla tai toisella testin rakenne. En pidä tällaista mahdottomana, sillä testin laatija tuskin on ollut maailman älykkäin ihminen. Superälykkö voi siis valita metaskeeman perusteella toimintatavan, joka esimerkiksi osoittaa testin olevan naurettava.

Koska jo alussa esitin, että älykkyystestit ovat vaillinaisia, lienee syytä tarkastella jotakin muutakin metaskeemaan perustuvaa toimintatapaa. Mielessäni liikkuvat monien armoitettujen kirjoittajien kyky yllättää ja nostaa esiin virkistäviä näkökulmia. Nyt esitän tämän esseen kannalta ratkaisevan väitteen: älykkäimmälläkään kirjailijalla (tai tutkijalla tai taidemaalarilla tai...) ei ole loputtomasti uusia näkökulmia. Sen sijaan hänellä on joitakin metaskeemoja, joiden perusteella esittää noita käänteentekeviä, luovia ideoita tai ainakin sellainen metaskeema tai peräti meta-metaskeema, joka auttaa etsimään yllättäviä näkökulmia ja ratkaisuja.

Ehkä äärimmäinen esimerkki metaskemaattisesta ajattelusta olisi meta- tai ylikielellinen ajattelu, jossa ajattelija voi hahmottaa luonnollisen kielen perusteet ja toimintatavat niin laajalti, että pystyy leikittelemään koko kielijärjestelmällä kuten vaikkapa taitava muusikko kuulemillaan sävelmillä. Koska minä en kuitenkaan moiseen kykene, olen kielen vanki. Voin kyllä koota kuvitteellisen maailmankaikkeuden, mutta kielestä en pääse, 42, vaikka välillä ajattelenkin visuaalisia, musikaalisia, taktiilisia tahi muita aistimellisia aatoksia.

Voin siis ideoida metaskeeman. Se ei kuitenkaan tarkoita, että minulla itselläni olisi sellainen. Keskinkertaisuuteen on ajattelun työssä tyytymiseni. Toisaalta, enpä ole yrittänyt. Jos joku ihminen tässä maailmassa on haistanut yleisten ajattelutapojen tai jopa syvällistä tutkimusta ohjaavia ajattelutapoja, hän on kuitenkin saavuttanut laaja-alaiset ajatuksensa kovalla työllä. Ja mitä teen minä? En ainakaan ajattele, vaan maalaan venettä tai rassaan moottoripyörän ketjuja. Joskus sentään valokuvaan vanhoja laivoja, vaikka tokko minulla on aavistustakaan visuaalis-esteettisistäkään metaskeemoista. Koska on puoliyö, lienee aika mennä katsomaan ikiomaa, suoraa metaskeemalähetystä. Hyvää yötä, yökyöpelit!

Ei kommentteja: