Naisten ihanuus

Ihan uusi ihanuus saa jotkut nuoret tytöt käyttämään vastakkaista, ja joskus kai myös omaa, sukupuolta hyväkseen. Asia nousi mieleeni, kun juttelin netissä parin alle kaksikymppisen tytön kanssa tänään, ja aiheena oli pettäminen. Asetelma oli sellainen, että koska en ollut heidän kanssaan täsmälleen samaa mieltä, olin täsmälleen pettämisen puolesta, eli kamala epäihminen. Ja koska asetelma oli kärjistynyt, tytöt tietenkin puolustivat yhteistä näkemystään: pettäminen on perseestä. Niinhän se on. Nuoruudelle on ominaista äärimmäisyys ja ehdottomuus, joten keskustelu päättyi osaltani lyhyeen. Pettäminen on väärin, mutta se on silti tavallista. Ennen kuin poistuin keskustelusta, toinen tytöistä lausui jotenkin näin: "Minä odotan jotakin parempaa miehiltä, ja minulla on jotakin erityistä annettavaa myös!"

Niinkö?

Naiselliset keinot

Naisten kuulee usein käyttävän ilmaisua "käyttää naisellisia keinoja". Voi olla, että jotkut tarkoittavat sillä toimintaa esimerkiksi intuition perusteella, mutta minä tulkitsen sen tarkoittavan seksuaalisia konsteja. Siis avointa seksillä vihjailua tai ylipäätään sukupuolirooleilla tai malleilla leikkimistä oman edun toivossa. Voi tietenkin olla, että kaikissa miehen ja naisen välisissä suhteissa tätä esiintyy jonkin verran. Nainen voi perustella vaateitaan sanomalla, että hänellä on oikeus olla nainen tai tulla kohdelluksi naisena. Tällaiset vaatimukset siis pyrkivät oikeuttamaan vain naisille tarkoitettuja erityisetuja. Jos erityiskohtelu edellyttää huomattavaa panostamista mieheltä, naisen voi katsoa torpedoivan tasa-arvoa. Ja sitähän äänekkäimmät naiset ovat kovasti vaatineet, mitä se kenenkin mielestä tarkoittaakin - paitsi että etuja jokaiselle vaatimuksenesittäjälle.

Itse ajatusmallin olemassaolo on myös hyvin ilmeinen. "Koska olet tyttö, sinun ei tarvitse tehdä mitään tai sinun täytyy tehdä vain vähän saavuttaaksesi monia haluamiasi asioita." Eiköhän aika monelle kelpaa idea, jonka perusteella voi saada etuja panostamatta mitenkään.

Kaiketi naisellisten keinojen käyttäminen kuitenkin toimii. Ainakin se toimii niin hyvin, että toinen toisiaan seuraavien polvien naisista melkoinen osa sen omaksuu. Eikä sitä vastaan toisaalta kannata ihan loputtomasti pullikoida. Jos asian haluaa muuttaa, kannattaa varautua erittäin pitkään mittelöön. Ja jos tuo käytösmalli on jonkin perinnöllisen seikan ilmentymä, muuttaminen voi olla jokseenkin mahdotonta. Mihinkään genetiikkaan perustuvaan yleiseen kohtalonuskoon ei tässä kannata heittäytyä. On kuitenkin paljon naisia, jotka hankkivat etunsa ja omaisuutensa ihan omalla työllään. Ja varmasti jokainen ihminen saa yhtä ja toista ilman omaa ansiotaan. Tämän tekstin aihe nyt vain sattuu olemaan seksuaalisuuteen perustuva etujen pumppaaminen.

Mitä tapahtuu, kun nainen ei saakaan sitä, minkä oletti saavansa olemalla nainen? Pettymys on ilmeinen. Ja minusta tuntuu, että pettymys puretaan nimenomaan siihen mieheen, jonka piti täyttää asetetut vaatimukset. Minusta olisi fiksumpi läksyttää sitä äitiä, tätiä, ystäväpiiriä tai opettajaa, joka moisen idean opetti.

Pihtaamisoppi

Jos nainen turhautuu siihen, ettei saa haluamaansa seksillä tai seksuaalisella vihjailulla, yksi mahdollisuus on ruveta pihtaamaan kumppaniltaan. Minusta se on ihan loogista. Voisi jopa hiukan laajentaa tätä ajatusmallia: jos seksi ei enää tuota sitä hyvää kuin aluksi, ei siihen enää innostukaan. Tällainen laajennettu versio ideasta käsittää varmaankin jonkinmoisen osan parisuhteista, eikä tätä mahdollisesti lukevan naisen tarvitse närkästyä, että syytän kaikkia naisia laskelmoiviksi kanoiksi.

Pihtaamisen edellytys on tietenkin se, että omat halut ovat pienemmät kuin sen, jolle vaatimuksia esitetään. Näyttää olevan niin, että kaikki miehet eivät olekaan loputtoman halukkaita ja toisaalta, jotkut naiset ovat miestään innostuneempia seksistä. Yleinen stereotypia lienee silti yhä, että miehet ovat naisia halukkaampia ja niin muodoin hyväksikäytettäviä. Se ei kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa. Huonommalla tuurilla pettymystään pihtaamalla osoittava nainen joutuu siis pettymään uudelleen. Mies sanookin, että eipä sitten. Ja samalla tietenkin naisen vaatimukset jäävät täyttämättä.

Jos mies kuitenkin oli halukas, mutta ei oivaltanut naisen tarkoitusperiä, kuten suorasukaisia vaateita tai epäsuorempia tarpeita, hän saattaa ihmetellä, miksi nainen ensin oli mielin kielin ja sitten kylmä ja etäinen. Itse tilanteessa käytöstä on ehkä vaikea havaita.

Naisilla on siis käytössään tapa, että seksistä tai läsnäolosta tehdään kauppatavaraa. Ja se tapa on riittävän toimiva pysyäkseen käytössä. Se perustuu oletukseen miesten jatkuvasta naisen kaipuusta ja kunkin naisen omasta ylivertaisuudesta. Jos mies menee ja pettää, se tietenkin on loukkaus naista kohtaan. Mutta aivan erityinen loukkaus se on sitä kohtaan, joka kuvitteli olevansa niin erityinen, ettei hänen oma miehensä löytäisi ikinä mitään parempaa. Paitsi että siinä naisen itsetunto kärsii kovan kolauksen, mies osoittautuu kelvollisemmaksi kuin nainen ajatteli. Naisellisen alistamisen mahdollisuus on siis kerta heitolla loppu.

Joka tapauksessa suhde arkipäiväistyy joskus. Nainen menettää väistämättä erityisyytensä. Sen seurauksena nainen tietenkin voi etsiä uuden suhteen, jossa tuntee olevansa jotakin vallan ihmeellistä. Ja ainakin läsnäolon, ja mahdollisesti myös seksin, vaihtoarvo suhteessa romahtaa. Asian voi tietenkin hoitaa niin, että jos sopiva uusi kumppani on tyrkyllä, niin lopettaa vanhan suhteen ja hyppää uuteen suhteeseen ja sänkyyn nauttimaan erityisyydestään. Olettaisin että jotkut jaksavat tällaista kierrettä vuosikaudet ja -kymmenet. Jos olettaa omalla erityisyydellään kaupan käymisen siirtyvän äidiltä tyttärelle, joidenkin naisten pitää kokea se toimivaksi vähintään parikymmentä vuotta.

Jos se sitten riittää naisen elämän ihanuudeksi?

____________________

Pitää myös muistaa, että tämä on essee, kokeellinen kirjoitelma. Nämä ajatukset eivät ole totuuksia eivätkä vastaa edes minun omia näkemyksiäni muutoin kuin siltä osin, että jostakin mietteistäni nämä kumpuavat. Ehkä minun on hyvä joskus myöhemmin analysoida tätä tekstiäni ja miettiä, mitkä ovat ne perimmäiset ajatusmallit, joiden varaan tämän rakensin.

Jos olisin halunnut kaataa lisää vettä mainitsemieni tyttöjen pyhän kiukun myllyyn, olisin kysynyt, että mitä annettavaa tuolla toisella tytöllä on, mitä ei olisi lähes kaikilla naisilla. Oli kuitenkin yksi niistä harvoista kerrosta, joina en langennut lapsellisuuteen. Jotenkin minulle tässä kirjoittaessani heräsi intuitio, että siinä oli kaksi tyttöä, jotka todennäköisesti joskus pettävät, ja omantunnon tuskissaan keksivät epätoivoisia oikeutuksia teolleen.