keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Ampukaa virkamiehet, nuo hullut koirat!

Olen siis sairaslomalla, kuten olen monesti sanonut. Enkä palaa entiseen työhöni, koska en pysty sitä tekemään.

Iänkaikkinen sairaslomailu ei paranna masennusta. Arkiympyröiden pitää muuttua. Pitää saada onnistumisen kokemuksia ja kokemus siitä, että omilla päätöksillä on merkitystä.

Anoin ammatillista kuntoutusta eläkevakuutusyhtiöltä. Myönteisen päätöksen eräs keskeinen kriteeri on uhka päätyä kokonaan työttömyyseläkkeelle. Kelan asiantunijalääkärin mukaan minulla on tuollainen uhka. Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Niin käy, jos a) en päädy kuolemaan sitä ennen ja b) muutaman vuoden päästä moisia tukijärjestelmiä edes on. Kuntoutusanomukseen kirjoitin mielestäni varsin ytimekkäästi, etten sopeudu työhöni, en ole sopeutunut moneen muuhunkaan asiaan, olen huono ja rajoittunut ihminen ja että työpaikallani on joko minun hankaluuteni tai sitten eräiden muiden ihmisten hankaluuden takia sosiaalisia ongelmia. Sellaiseksi voi kai sanoa sitä, että jokin ruuvinpyörittäminen on tärkeämpää kuin minun laskemiseni alas mastosta, 15 metrin korkeudesta.

Nimeltä mainiten Ilmarinen, sen kaksi työnsankaria, joista toinen on rustannut allekirjoituksensa ymmärrettävästi, keksi ratkaisun ongelmaan. He hyväksyivät ammatillisen kuntoutuksen anomukseni: minun pitäisi mennä töihin työpaikalleni kiusattavakseni, joko ilman palkkaa tai peräti palkalla X, josta Ilmarinen hyvittäisi mahdollista kuntoutusrahaani vastaavan summan. Työnantajalla on lomautuksia, ja lomautettuna olisin minäkin, ellen olisi sairaslomalla. Summa summarum: tahtomattaan tai huolimattomuudestaan johtuen Ilmarinen haluaisi siis minun palaavan vajaan vuoden takaiseen lähtötilanteeseen, ja lisäksi mahdollistaa liikeyrityksellä ilmaisen tai puoli-ilmaisen työn teettäminen tilanteessa, jossa työkuntoisia ammattimiehiä on lomautettuna. Sanalla sanoen: Ilmarinen tulisi siis tukeneeksi joko rahalla tai mahdollisella työpanoksellani Nauticat Yachts Oy:n kituvaa liiketoimintaa. Työnantajan kituminen johtuu toki suhdanteista, mutta toisaalta, kyllä siellä olisi voitu moni asia hoitaa paremmin jo nousukauden aikana... siis päättyneen ja edellisenkin kulutusjuhlan aikana.

Noniin. 1100 eurolla kuukaudessa minun pitäisi maksaa seuraavat seikat:
-Vuokra ja muut asumiskulut (sähkö, vesi, kotivakuutus, lämmitys) 500 euroa.
-Työmatkat (julkinen peli ei kulje työajan alkaessa eikä päättyessä) 250 euroa
-Lainojenhoito: 270 euroa
-Ruoka, vaatteet, lääkkeet: 350 euroa
-Lisäksi joudun hankkimaan auton, koska edellinen lopahti vanhuuttaan... jos sen hankinnasta laskisi kuluja vaikka 150 euroa kuukautta kohti.
Yhteensä 1620 euroa.

Säästöni ovat hupenemassa, henkilökohtainen konkurssi uhkaa noin 4 kuukauden kuluttua. Ilmarisen mielestä minut kannattaa ehdoin tahdoin ja pian uistaa tilaan, joka ei motivoi tekemään mitään, mikä hyödyttäisi yhteiskuntaa, elinkeinoelämää tai edes minua itseäni.

Vittu mitä asiantuntijoita... virkamiehiltä näytetään vaativaan amk- tai peräti yliopistotutkintoja. Ja kuitenkin virkamiehiksi ja vakuutusfirman työnsankareiksi näkyy päätyvän lukutaidottomat ihmiset. Voinemme tehdä johtopäätöksiä koulutuksen tilasta...

Ei kommentteja: