sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja

Miksihän näitä pitää kirjoittaa? Informaatioita tai tietoa on niin että joittenkin pitää mennä hiljaisuuden retriittiin rauhoittumaan. Populaarimusiikkia, tv-viihdettä, uutispuuroa, kirjoja, tutkielmia yliopistojen kirjastoissa, fun-landioita, teemaravintoloita, aikuisviihdettä ja toinen toistensa kaltaisia aikuisten- tai lasten satuja syydetään ostettavaksi tai jaetaan ilmaiseksi. Mikä järki minun on tähän aikaani käyttää.

Ihmiset ovat keskenään suunnilleen samanlaisia. Se, mitä luulemme erilaisuudeksi, on lähinnä vivahde-eroja. Jotkut vaahtoavat monikulttuurisuuden puolesta, toiset pyrkivät puolustamaan omanaan pitämäänsä kulttuuria vaikka väkivalloin ja kyse on lähinnä sen tasoista eroista, että nuo syövät perunoita ja nämä hirssiä. Näistä seikoista sitten pidetään kauheaa elämää. Niiden vuoksi tapetaan, raiskataan, ryöstetään ja juonitellaan. Ja kaikki aina perustellaan jotenkin hienosti. On ollut lebensraum-ajattelua, sosialismia, kapitalismia, punaisia khmerejä, feministejä, pasifisteja, fasisteja ja vaikka minkälaisia ideologioita, joilla etuja ajetaan. Ja kuitenkin ihmiset suosiossa olevan tieteellisen näkemyksen mukaan ovat biokemiallisia koneita, jotka syövät, juovat, naivat ja nukkuvat. Hienoa tietää tuokin asia. Tietoisuuteni on elektronien piirileikkiä.

Ihminen siis on kone. Machina ex deus. Jotkut pitävät tieteitä perimmäisenä totuutena. Vähän maltillisemmat ajattelevat, että jos tiede ei ole perimmäinen totuus, niin ainakin se tarjoaa varteenotettavimman tiedon. Jotkut eivät pidä tieteen asemasta, ja pyrkivät sen vuoksi kyseenalaistamaan tieteet ylipäätään ja etsimään jotakin mystistä viisausta esimerkiksi sukupuolestaan tai vaikka tunneälystä. Suoraan sanoen huvittavaa. Naisilla yleisesti ajatellen saattaa ajatukset kiertää pikkuisen - siis pikkuisen - eri rataa kuin miehillä. Ja joissakin tilanteissa tuo naisten ajatusmalli on soveliaampi. Mutta onko järkevää tai edes naisellisesti järkevää lähteä pitämään sitä jonakin perimmäisen totuuden ilmentymänä. Tunneäly taas kai on sitä mitä jotkut sanovat intuitioksi. Kykyä aavistaa jotakin uutta kenties hiukan hämärin perustein. Tai se voi olla jotain niinkin yksinkertaista kuin kykyä ottaa huomioon se seikka, että pelkkä looginen ajattelu ohjaa ihmistä verrattain harvoissa tilanteissa. Mutta jotkut kuvittelevat tunneälyn olevan jotakin arkijärkeä tai esimerkiksi juuri tiedettä painavampaa. Tämän marmatuksen tärkein huomio kuitenkin on se, että juuri tämä nimenomainen teksti ei ole sen kummempaa kuin mikään muukaan. Esittämällä äskeiset pohdinnat olen vähintäänkin velvollinen kysymään, esitänkö mistään asiasta mitään varteenotettavaa.

Väittäisin että en. Maailma on täynnä besserwissereitä, joilla on asenteensa lisäksi enemmän käytännöllistä valtaa kuin minulla. Ehkä besserwisserismi ja käytännöllinen valta kulkevat ja kasvavat toisiinsa tukeutuen ja toinen toisestaan voimaa saaden - ainakin niiden hallinnassa, joilla on kovimmat nyrkit tai paksuin lompakko.

Hittojako varten minä täällä huudan tuuleen tai taistelen tuulimyllyjä vastaan. Ankarastakin huutamisesta huolimatta tuuli vain pyörittelee myllyjä. Näin puhein päätän tämän blogin ja annan sen laskeutua bittiavaruuden ikuiseen pimeyteen.

Ei kommentteja: