Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Roskat roskiin!

Alkaisi olla aika uudistaa tätä blogia. Tapasin taannoin erään kustannustoimittajan, joka lupasi katsella tekstejäni ja kommentoida niitä. Yritin ohjata hänet parhaina pitämieni tekstieni pariin. Aika ajoin netissä seikkaillessani olen maininnut blogistani, ja sana- ja ajatusleikeistä innostuneet ihmiset ovat tavanneet juuttua lueskelemaan näitä esseenteelmiä. Uskon, että näillä jutuilla on oma edes jokin arvo, vaikkei tästä ole mitään tuhansien ja taas tuhansien lukijoiden suosikkia tullutkaan. Yksikään näistä kirjoituksista ei viimeistelty. Monet ovat vain keskinkertaista kiukuttelua. Uusien ajatusten syntyminen vaatii kovaa lukemista, ja useimmat uusina pitämäni ajatukset osoittautuvat pian moneen kertaan kirjoitetuiksi ja käsitellyiksi. Esseiden tuottaminen on taiteilua ainakin siinä mielessä, että innostus vaihtelee ja ideat käyvät toisinaan vähiin. Ja nyt ne tosiaan ovat vähissä. Olen kuitenkin aloittanut väitöskirjan tekemisen, mikä edellyttää ahkeraa lukemista. Uskoisi

Pyykkitellingillä

Kuva
Tän ehtoon tilanne. Ensimmäisen kerran ikimaailmassa maalarinteippi ei repinyt valkoista maalia. Harmajaista meni lopulta triljoona kerrosta, vaan tuosta on hyvä aamulla jatkaa.

Putolev II

Kuva
Enimmät muovinpalat liimailtuina toisiinsa, saumat kitattuina ja hiottuina ja noin viisi valkoista maalikerrosta päällä. Olisikohan tähän mennessä mennyt kymmenkunta työtuntia. Ja huomenna illalla pitäisi olla siirtokuvat päällä...

Putolev

Kuva
Siinä se nyt odottaa.

Helppoa

On helppo sanoa: "Vaikea sanoa." Vaikeampi on sanoa.

Aivot, tietokone ja maailman meno

Suuret sanat eivät suuta halkaise, mutta suureta ajatukset halkaisevat pään. Koska pääni on yhä ehjä, ja haluan niin olevan jatkossakin, kirjoitan ajatukseni tänne, että se lakkaa kiilaamasta kallonpuoliskojani etäämmälle toisistaan. Artikkelissani Put put ja mur (Julkaistu teoksessa Kuultava menneisyys [Toim. Outi Ampuja ja joku muu, jota en muista]   vuonna 2005) rinnastan petrolimoottorin sykkeen vanhan ajan verkkaiseen elämänmenoon ja bensiinimoottorien pärinän ja tietokoneiden prosessorien gigahertzit nykyajan kiihkeyteen, jota pidän huonona asiana. Laajennan tätä näkemystäni nyt hiukan. Read Montague (nimi jaksaa yhä huvittaa minua) kirjoittaa opuksessaan Miksi lukea tämä kirja, että ihmisen aivot ovat kuin hidas tietokone, joka kuitenkin pystyy erittäin moniin rinnakkaisiin tehtäviin samaan aikaan (Korjaus: Nyttemmin väitän, että aivot ja keskushermosto pystyvät vain joihinkin tietoisiin prosesseihin samaan aikaan, kuten kävelyyn ja purkanjauhantaan tai lukemiseen ja nenän

Taajuuskaistakuuntelu

Joitakin vuosia sitten ostin Tukholmasta vanhan, puisen purjeveneen. Seilasin sen vapun aikaan veljeni kanssa tänne Suomen puolelle. Siinä seilatessamme tulimme pohtineeksi, että millä tavoin ihminen kuulee. Veljeni sanoi jotakin sen suuntaista, että ensin tulee tunne ja vasta sitten tajuaa hiljaisena kuuluvan äänen. Veljeni maininnan perusteella olen kehitellyt uutta tapaa kuunnella. Konsti ei ole ollenkaan monimutkainen. Se perustuu siihen, että tietoisesti kuuntelee eri taajuusalueita. En ole rassannut mieltäni hertziluvuilla, vaan jaan kuuntelemani taajuudet eri kaistoihin kokemuksen perusteella. Matalin kuuntelemani taajuus on selvästi lauluäänialaani matalampi, ja sillä voi kuulla esimerkiksi etäisten laivojen dieselmoottorien jylyn. Seuraava vastaa suunnilleen puheeääneni korkeutta tai ambitusta, jolla voin mukavasti laulaa tuttuja melodioita. Sillä kuulee vaikka pienempiä moottoreita. Seuraava kaista on suunnilleen naisten lauluäänestä lintujenlauluun. Kuten arvata saattaa

Byssan koukku

Seinässä on koukku. Se on aivan tavallinen teräskoukku, varmaankin valamalla valmistettu. Koukku puolestaan erottaa museolaivan keittiötä, byssaa, ja miehistön tiloja, skanssia.  Oletan, että koukku on siinä kattilan tai pannun ripustamista varten, koska se on valurautaisen hellan läheisyydessä. Byssa tosin on kokin valtakunta, ja kokkihan ripustaa koukkuihinsa mitä haluaa. Koska hella on lähellä, mitään helposti syttyvää siihen ei varmastikaan ole ripusteltu. Koukku on siis osa byssaa, joka taas on osa keulakajuuttaa, ja molemmat ovat osa museolaivaa. Museolaiva Sigyn on kyllä vähitellen muuttumassa itsensä kopioksi, kun lahoja osia korvataan uusilla. Koska kunnossapito tehdään mahdollisimman täsmällisesti alkuperäisten rakenteiden mukaan, laiva säilyttää historiallisen arvonsa ja merkityksensä - tai ainakin huomattavan osan niistä. Laiva ei ole seilannut vuosikymmeniin, mutta yhdestä byssan koukustakin kokenut purjehtija osaa ruveta hahmottamaan äänitapahtumaa. Meren aallo

Oikeassaolo

Kuva
Minä olen oikeassa! Tämä juttu on fakta, turha väittää vastaan! Ei noin saa tehdä, se on väärin! Sinä olet väärässä! Jumalaa ei ole olemassa! Jumala on olemassa! Esko Valtaoja on oikeassa. Minun totuuteni on toinen kuin sinun totuutesi, joten kumpikin olemme oikeassa. Mistä puhumme, kun kiistelemme tai peräti riitelemme oikeassaolosta? Väärässäolo vähentää ihmisarvoa tai ainakin tuntuu pahalta. Erehtyminen on inhimillistä - ainakin muille: he nimittäin ovat vähän tyhmiä. Oikeassaolo on tietoa, arvoa ja statusta. Tieto on valtaa - muistamatta lainkaan, että valta on tietoa. Vallankahvan ääreltä voi toisinaan määritellä totuuksia. Totuuden korrespondenssiteoria ja rinnakkaiset totuudet Aina esittäessämme väitteen esitämme vaivihkaa myös olevamme oikeassa. Edellinen virke on esimerkki juuri tarkoittamastani asiasta. Paitsi että se sanoo väittämisen olevan oikeassaoloa, se se sanoo vastakkaisen näkökulman olevan väärän. Väitteeni siis vaivihkaa tarkoittaa, että on väärin

Kaljala

Kaljala takaisin vaikka pullo kellallaan!

Miäs ja paatti - etenki seilipaatti

Tääl rannikol suunnillee pualet aikuisist o miähii, ja aika monel niist o paatti. Niil kuuluu ol. Ei se ny ehkä o osa sitä miähe olemust, mutta ei ne ukot oikee tuntis ittees, jos olis ilman paattii. Varakkaammil miähil ruukaa olla seilipaatti ja sit meil vähävarasemmil moottorikäyttöne, paitsi mulla. Mull on kans seilipaatti, tosin piäni ja vanha. Tää juttu o nii yleine, että noissa kaiken merenpuolisimmis kaupungeis ja kylis ruukataan kysyy, ku miäs kualee, ett mimmone paatti silt jäi. Et on se sillai osa sitä miähe persoonaa. Sitä voi sisämaalaise olla vaikeempi tajuta, ett kui se paatti sit pitää olla. Ei niil läheskään joka suvi mihinkä kauas mennä, ei ainakaan ne, joilla ei o enää sitä vanhan ajan oikeet kesälomaa. Sisämaalaisil riittää savolainen soutupaatti tai joku vähän leveempi ja kantikkaampi kuttaperkkalusikka, jossa o väkivahva japanilaine takatuuppari persees. Savolaismallisel ei pal rannikol tee, paitsi tiätenki iha sisälahdil. Vikkelä pikaliippari tiätenki viä nät

Utö

Kuva

Regatta

Kuva

Eläimiä

Kuva

Merten kyntäjiä

Kuva

Tärähtänyttä menoa

Kuva

Maailma on vinossa, mutta ei se minun syyni ole

Kuva

Työpaikkailmoitus 2

Työnantaja kaipaa taitavaa sanankäyttäjää. Esittelen teille Leppävaaran seurakunnan työpaikkailmoituksen. Varsinainen ilmoitusteksti kokonaisuudessaan on tällainen: Tiedottaja, Leppävaaran seurakunta, Espoo Leppävaaran seurakunnassa on haettavana TIEDOTTAJAN TEHTÄVÄ lokakuusta 2012 alkaen. Tehtävä edellyttää kokemusta ja osaamista kirkollisesta viestinnästä. Työ keskittyy sisäiseen ja ulkoiseen viestintään. Tehtävä edellyttää seurakuntatyön hyvää tuntemusta ja valmiutta kohdata viestinnän keinoin erilaisia ihmisiä. Kaipaamme kykyä toteuttaa laadukkaita seurakunnan esitteitä, graafista silmää sekä valmiutta tuottaa sisältöä seurakunnan kotisivuille ja Esse-lehteen. Pätevyysvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, erinomainen suomen kielen taito sekä tyydyttävä ruotsin kielen ymmärtämisen taito. Muu kielitaito katsotaan eduksi. Toivomme työntekijältä aktiivista viestintäotetta mediaan ja kykyä sekä halua opastaa seurakunnan muita työntekijöitä viestinnässä. Tehtävä e

Puolueet ja evoluutioteoria

Pesun- ja linkouksenkestävänä humanistina tutkailen maailmaa yliopinsaunassa oppimistani näkökulmista ja olen vakuuttunut siitä, että puoluekenttä pitäisi pistää uusiksi. Hittoisiin liberalismi, porvarillisuus, konservatismi, sosiaalidemokratia, kommunismi, vihervasemmistolaisuus ja persuilu. Tarvitsemme tasan kaksi puoluetta. Ensimmäinen niistä on naisten puolue, josta minun ei varmastikaan tarvitse kantaa huolta. Se nimittäin perustettiin 1990-luvun taitteessa ja seikkaili puoluekartalla joitakin vuosia. Siinä vaiheessa sen merkittävin saavutus oli oma ehdokaslista Helsingin puhelinyhdistyksen edustajiston vaalissa. Joihinkin muihinkin edustajanvalintaproseduureihin puolue osallistui. Hyvä puolue, ei muuta kuin takaisin käyttöön. Ja vastaavasti tarvitaan myös miesten puolue. Sitä ei vielä ole, mutta liikehdintä on jo alkanut. Addressit.com -sivustolla sen perustamista on sentään vaadittu. Kevään 2006 jälkeen addressi on saanut 73 allekirjoitusta. Signaali, joka puolueen pikaista

Vallanhimo

Himoitsen valtaa. Haluan saada kursailemattoman oikeuden sanoa jossakin tilanteessa tai asiayhteydessä, mitä toisten ihmisten pitää tehdä ja kuinka heidän pitää käyttäytyä. Näen itseni jalona ja oikeamielisenä johtajana, joka pitää mielessään koko organisaation yhteisen tavoitteen ja ohjaa muiden ihmisten toimintaa tavoitteen saavuttamiseksi. Tuo suuri ja ihmeellinen tavoite oikeuttaisi valta-asemani, sillä minä ymmärtäisin sen merkityksen ja oikeat toimintatavat parhaiten ja tuntisin myös tavoitteen muita paremmin. Nauttisin saadessani puuttua toisten työskentelyyn. Tekisin sen ensin lempeästi. Sanoisin, että on työskenneltävä ahkerasti, mutta  muistettava välillä pitää tauko ja huolehtia siitä, ettei rasita itseään kohtuuttomasti. Uupuneesta ei olisi mitään iloa. Käyttäisin määrätietoista ääntä. Olisin lyhytsanainen. Olisin varma, ettei sanoissani soisi ymmärrys vaan tavoite: vain sillä on merkitystä, mitä saatte aikaan. Ja vain aikaansaanti oikeuttaa oikaisemaan hetkeksi selkän