tag:blogger.com,1999:blog-1367598182183448352.post5493824478859639238..comments2024-01-15T10:59:19.349-08:00Comments on Tedinblogi: Lapsille selkään!tedhttp://www.blogger.com/profile/15369638192655743926noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1367598182183448352.post-32608830646772793692017-11-12T11:54:38.610-08:002017-11-12T11:54:38.610-08:00Kiitos vastauksesta. Arvostan sitä, että joku on p...Kiitos vastauksesta. Arvostan sitä, että joku on paneutunut tekstiini, joka on tarkoitettu pieneksi provokaatioksi. Haluaisin kiinnittää huomiota kahden asian esiintymiseen samaan aikaan: opettajien mahdollisuuksia pitää järjestystä on kavennettu ja samaan aikaan koulumaailmasta kuuluu usein ja paljon terveisiä opettajien auktoriteettiongelmista. Ja olen siis kuullut näistä ongelmista opettajilta itseltään. Tästä näkökulmasta vaikuttaa siltä, että kasvatustieteilijät jaloine ajatuksineen ovat sekoamassa omaan näppäryyteensä. Lisäksi olen sitä mieltä, että koskemattomuus ei saa olla niin loukkaamaton arvo, että toisten ihmisten turvallisuus uhrataan sen vuoksi. Tällä hetkellähän henkistä väkivaltaa saa harjoittaa ihan mielin määrin, mutta pienestäkin mustelmasta ollaan nostamassa oikeusjuttua. Onko tämä ruumiillinen loukkaamattomuus niin pyhä, että sen varjolla voi antaa ymmärtämättömän käytöksen jatkua mihin asti vain? Siltä minusta näyttää. Koulumaailmasta kantautuvien kuulumisten perusteella näyttää siltä, että monet nuoret kasvavat fiksuiksi ihmisiksi koulumaailmasta huolimatta....tedhttps://www.blogger.com/profile/15369638192655743926noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1367598182183448352.post-36921299555041093092017-11-06T08:15:59.115-08:002017-11-06T08:15:59.115-08:00Olen huomaavinani huumoria ja liioittelua tekstiss...Olen huomaavinani huumoria ja liioittelua tekstissäsi, mutta vastaan siihen kuitenkin aika vakavasti.<br /><br />Tekstistäsi pääsisi aika syviinkin pohdintoihin ihmisen hyvyydestä tai pahuudesta, mutta ainakin itselleni opettajankoulutuksen tärkeintä antia oli oivallus siitä, että ei-toivottavaa käytöstä voi tarkastella viestinä nuoren suunnalta aikuisen suuntaan. Jos keskitymme vain ei-toivottavan käyttäytymisen kitkemiseen, menetämme huonosti käyttäytyvän nuoren muodostaman viestin siitä, että jokin ei ehkä ole hyvin. Itse haluan uskoa, että hyvinvoiva nuori ei kiusaa, mutta voin toki olla väärässä paitsi nuorten ajatusmaailman suhteen myös ihmisen hyvyyden suhteen.<br /><br />Minusta hieman aliarvioit Aino Yläkoululaisen kypsyystasoa. On totta, että yläkoululaisen kypsymättömyys tulee esille toisinaan hyvinkin voimakkaasti, mutta toisaalta yläkoululaisen mieliala vaihtelee aika tiheään. Jonain hetkenä puhuminen saattaa kaikua kuuroille korville, kun taas puolen tunnin kuluttua Aino on kuin eri ihminen ja punnitsee aikuisen sanoja täysin eri tavoin. Erityisen voimakkaasti yläkoululaiseen vaikuttaa muiden ihmisten läsnäolo. Kun yläkoululaisen kanssa haluaa keskustella vakavasti, on turha tehdä sitä muiden oppilaiden läsnä ollessa. Kahden kesken tilanne on jo huomattavasti parempi, eikä ilmaisusi "pelkkä puhe" tee oikeutta niille vaikutusmahdollisuuksille, joita aito dialogi mahdollistaa. Nuoret eivät ole tyhmiä sen suhteen, etteivätkö he tunnistaisi aikuisen tarkoitusperiä. Jos nuoren kanssa keskustelee siten, että molemminpuolinen kunnioitus säilyy koko keskustelutilanteen ajan ja nuorelle esittää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, vaikutusmahdollisuudet ovat yllättävän hyvät. Sen sijaan nuorta ärsyttää suuresti, jos aikuinen ei halua ymmärtää hänen näkökulmaansa tai tarpeitaan. Se ei tarkoita, että ei-toivottavaa käyttäytymistä tulisi hyväksyä, mutta huonosti käyttäytyväkin haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Vielä voimakkaammin nuoreen vaikuttaa, jos keskustelu(i)ssa on paikalla sekä nuoren vanhemmat että koulun henkilökuntaa. Jos monta aikuista ympäröi nuorta hyvässä hengessä ja kysyy häneltä, miten tilannetta voisi nuoren itsensä mielestä parantaa ilman nuoren ei-toivottavaa käytöstä ja miten aikuiset voisivat auttaa häntä siinä, vastaukset voivat yllättää. Eivätkä ne läheskään aina ole tyhmimmästä päästä. En kutsuisi sitä jaaritteluksi, kuten itse teet. Toki keskustelun lopputuloksen täytyy hyödyttää huonosti käyttäytyvää nuorta, muuten keskustelu on turhaa.<br /><br />Jos puhuttelu ei saa aikaan muutosta, täytyy miettiä, onko tärkeämpää kitkeä ei-toivottava käyttäytyminen nimenomaan ruumiillisella kurituksella vai säilyttää lapsen tai nuoren ruumiillinen koskemattomuus. Itselleni tuo koskemattomuus on niin arvokas asia, että en voisi mitenkään kuvitella tuottavani kipua nuorelle. Olen myös saanut säilyttää oman ruumiillisen koskemattomuuteni aina ja minua puistattaa ajatus siitä, että jokin auktoriteettihahmo olisi joskus saanut loukata sitä. Tähän liittyen kysyisit ehkä, eikö juuri pelko koskemattomuuden menettämisestä estäisi ei-toivottavaa käytöstä. Voisi estää, mutta minun sukupolvelleni ruumiillisen koskemattomuuden rikkominen on aina ollut rikos, ja millä tahansa rikoksella "rankaiseminen" tuntuisi perin kummalliselta ajatukselta. Jopa itse termi ruumiillinen kuritus on harhaanjohtava: kun ruumiillinen itsemääräämisoikeus sivuutetaan, ei ole mahdollista erottaa toisistaan pelkän ruumiillisen tai pelkän psykologisen kivun tuottamista.<br /><br />Fyysisen kivun tuottamisessa ongelmana on lisäksi rangaistuksen voimakkuuden säätely. Muiden kuin kokeneiden BDSM-ihmisten on vaikeaa arvioida, millainen lyöminen aiheuttaisi kipua mutta ei vammoja. Entä mitä tehdään sellaisten opettajien kohdalla, jotka eivät halua tuottaa fyysistä kipua nuorelle? Kerätäänkö rangaistavat oppilaat jonoon perjantai-iltapäiväksi jonkun tietyn opettajan piestäväksi?<br /><br />"[...] kun ei ole kokemusta, ei ole myöskään empatiaa." Tätä en allekirjoita. Jo hyvin pienet lapset ahdistuvat, kun näkevät että jotain toista lasta kohdellaan väärin.Anonymousnoreply@blogger.com