tiistai 29. lokakuuta 2013

Rehellinen virkamies

Valittelin taannoin potilasasiamiehelle saaneeni asiatonta kohtelua lääkäriltä. Potilasasiamies vastasi, että potilasasimies ei hoida potilaiden asioita. Ymmärsin asian niin, että potilasasiamies ei voi toimia potilaan juoksupoikana tai edes asianajajana lääkäreitä vastaan. Vastaus ei tästä suhteellisen ymmärtäväisestä näkemyksestäni huolimatta tyydyttänyt minua ja ilmoitin potilasasiamiehen toiminnasta ja erityisesti järjettömästä viestinnästä aluehallintoon.

Onnibussi-pulju jätti minut viime talvena kahdesti tienvarteen. Bussi ei pysähtynyt, vaikka viittoilin kuljettajelle kaukaa ja hyvissä ajoin pysäkiltä, jotka oli merkitty bussin aikatauluun pysähtymispaikoiksi. Otin selvää, että mihin passaa valittaa, kun bussifirman kanssa ei päästy sopuun. Aluehallinnossa joku virkailija tällaisiakin asioita hoitelee.

Aluehallintohan on se, johon virkamiesten hölmöilyistä ilmoitetaan, samoin kuin yksityisten yrittäjien hölmöilyistä asioissa, joihin virkakoneisto on antanut luvan. Kummastakaan ilmoituksestani ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Mahdollisten toimenpiteiden tai sanktioiden yksityiskohdat eivät tietenkään minulle edes kuulu, mutta virkamiesten tulisi ymmärtää, että jos heidän saamiinsa viesteihinsä ei vastata, tehdään se kaikkein ilmeisin johtopäätös: mitään ei tapahdu. Turhaan kuluttavat siellä kalliita verorahoja ja istuvat tärkeilemässä joutavissa kokouksissa.

Mitähän siellä aluehallinnossa tehdään? Assistentti varmaan kuittaa viestin saaduksi. Jääneekö asioiden hoito siihen? Ylläolevista tapahtumista päätellen kyllä. Lisäksi tästä herää epäilys, että potilasasiamies ei hoida potilaan asioita eikä bussivirkamies bussiliikenteen asioita, koska heidän oma asemansa byrokratiassa vaarantuu. Potilasasiamiehen esimiehet ovat lääkäreitä, joten ei parane mennä isottelemaan. Koskaan ei tiedä, koska yt-neuvottelut uhkaavat. Bussivirkamies taas ei uhmaa bussifirmaa jostain muusta syystä. Sitä en osaa kuvitella. Oli miten oli, palautetta ei ole kuulunut.

Nyt: mikä ero on suomalaisella ja venäläisellä byrokratialla? Suomalaiseen byrokratiaan pieni ihminen ei voi vaikuttaa yhtään mitenkään. Suomen virkakoneisto on olemassa vain yhteiskunnan isosten etuja vahtimassa. EU ja suuryritykset saavat tukensa näiltä virastojen harmonisoiduilta juustopäiltä. Venäjälläkään pienen ihmisen asema virkakoneistoa vastaan ei kuulu olevan häävi. Mutta venäjällä on mahdollisuus lahjoa: virkamies voi antaa armon käydä oikeudesta, kunhan hänen ei tarvitse ruveta pelkäämään oman perseensä puolesta. Eikä virkakoneiston kannalta pikkuasioissa varmasti edes tarvitse, koska keräämällä monta pikkulahjusta pikkuvirkamies voi lahjoa keskitason virkamiehen yhdellä keskitason lahjuksella.

En ihannoi lahjontaa. Siitä tässä ei ole kyse. Kun isoset sekä Venäjällä lahjovat ja Suomessa kiristävät (tai lahjovat) virkakoneistoa, yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ei enää voi taata. Se johtaa tasan siihen, että ne, joilla on rahaa ja valtaa, eivät joudu noudattamaan niitä päätöksiä, joita (näennäis)demokraattisesti on tehty. Valitettavasti tämä suomalainen virkamentaliteetti, jossa tavalliseen virkamiehen tallukkaan ei voi mitenkään vedota, poistaa virkamiehiltä vastuun lisäksi mahdollisuuden tehdä hyvää. Potilasasiamieshän olisi ihan virkansa puitteissa voinut kysäistä lääkäriltä, että mitä tapahtui ja todennäköisesti yhdellä ainoalla puhelulla ratkaista tilanteen. Vaan ei. Ei kelvannut. Minun piti tyytyä siihen, että lääkärit hukkaavat minua koskevia asiakirjoja. Ties vaikka olisivat käyneet naulaamassa jonkin hulluuteni todistavan lausunnon Tuomiokirkon oveen. Eikä minulla ole mitään keinoa puuttua asiaan, koska en ole rahoissani palkatakseni asianajajan hoitamaan näitä asioita.

Ei kommentteja: