lauantai 13. huhtikuuta 2013

Tuomiopäivän profetia

Tuomiopäivien profetointi on helppoa. Ja mitä epätodennäköisempi on sen syy, sen enemmän se näyttää ainakin joitakin kiehtovan. Milloin maailman syöksee perikatoon joku hullun diktaattorisuvun vesa jostain kaukomaalta, milloin taas pahantahtoinen ja lyhytnäköinen kaikkein rikkaimpien ihmisten salaseura. Ydinpommit paukkuvat, kilometriset asteroidit läpäisevät Maan kuoren kenties jo huomenna kuin läheltä ammuttu luoti sotavangin silmän. Supertulivuori purkautuu ja hukuttaa pallomme tomuun tai toinen sortuu mereen ja tsunami tuhoaa rannikoiden asutuksen. Mahdollisiahan nämä ovat, ja varmasti ainakin jotkut toteutuvat. Joskus. Lopulta.

Tämä kylmä alkukevät on herättänyt minussa toisen ajatuksen. Olemme lukeneet historiasta 1600-luvun lopun tai 1860-luvun suurista nälkävuosista. Kumpikin luonnonkatastrofi tappoi merkittävän osan maamme väestöstä. Ensimmäinen ehkä noin neljänneksen. Kuvitelkaa, jos nyt yli miljoona suomalaista kuolisi parin, kolmen vuoden aikana.

Kylmä kevät on saanut minut miettimään. Olemme tottuneet siihen, että ruokaa saa rahalla kaupasta. Viimeinen sukupolvi, josta merkittävä osa on tehnyt maatyötä ja osallistunut suoranaiseen perustuotantoon, kuolee ehkä seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. (Terveisiä Helmille ja Matille! Pitkää ikää!) He varmaan vielä tajusivat säiden merkityksen. Me nuoremmat emme ehkä enää tajua, että olemme täsmälleen samojen säiden alaiset kuin menneillä vuosisadoilla. Yksi katovuosi ei ehkä aiheuta välitöntä hätää, koska meillä on varaa ostaa ruokaa ulkomailta. Toisen peräkkäisen, ankaran katovuoden jälkeen meillä olisi jo säännöstely, arvaan. Kolmas vuosi voisi edelleen tuoda muassaan ankaran säännöstelyn ja ehkä suoranaisen nälänkin. Myönnän, että tämä on arvailua, mutta ei ehkä ihan villiä.

Suomen lisäksi sama sää vaikuttaa myös Skandinavian ja Luoteis-Venäjän alueeseen. Epävakaiseen säähän ja pohjoiseen sijaintiin nähden väkirikkaita alueita kaikki, vaikka suurten asutuskeskuksien väliin jääkin suuria haja-asutusalueita ja suoranaisia erämaita. Olemme täällä kovin kohkanneet markkinatalouden perään. Usea peräkkäinen katovuosi nostaisi elintarvikkeiden hintaa täällä, siitä kehtaan olla varma. Hinta nousisi jo siitä syystä, että on tilaisuus pyytää. Kreikassa, Kyproksella, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa kansanmiehet kiukuttelisivat, että heidänkö pitää koko Pohjola elättää. Mitäs ovat niin tyhmiä, että asuvat moisessa paikassa!

Vai voisiko sittenkin globaali talous kantaa Suomen horjumatta läpi katovuosien? Maailmalla ei tietääkseni ole nytkään ihan tarpeeksi ruokaa. Lisäksi maailmanlaajuista elintarvikkeiden perustuotantoa uhkaa ilmastonmuutos. Kohtalaisen järeitä muitakin uhkia on olemassa. Kiinassa ilmeisesti ei mene pelkästään hyvin. Yhdysvaltain keskiosien valtavat viljelysalat pysyvät viljavina pohjavesien turvin, ja alueen pohjavesistä on joidenkin tietojen mukaan puolessa vuosisadassa käytetty noin puolet. Vaan kasvaahan niitä elintarvikkeita muuallakin. Jos kaikki on rahasta kiinni, niin jossain vaiheessa kai niillä on ruokaa, joilla on rahaa, kunnes tulee sellainen katastrofi, jossa raha menettää merkityksensä. Sen jälkeen kai suoranainen väkivalta ratkaisee, vaan nyt alan lähentyä aluksi mainetsemiani epätodennäköisiä uhkia. Kaikki ei voi mennä täysin pieleen, eihän?


Ei kommentteja: