lauantai 8. elokuuta 2009

Keittiönpöytä

Olen suvainnut ymmärtää Martti Lutherin sanoneen, että kyllä Jumala viisas on, mutta Hänenkin on ihmeteltävä meidän viisauttamme, kun istumme viinituvassa.

Jotenkin sama ilmiö on havaittavissa Koivuniemen keittiönpöydän ääressä. Eikä viiniäkään tarvitse olla tarjolla tai edes juotuna, ainakaan aina. Mistäpä lienee peräisin sitten pöydän ympärille pinttynyt tapa luoda ajatusrakennelmia, joille sitten suopeasti myhäilemme, vaikka olisimme mitä mieltä. Toki maltillinen jalojuomain käyttö toisinaan hiukan laajentaa tajuntaa, tai ainakin luo tunnelman, jossa mahdolliset vasta-argumentit vaikuttavat perin mitättömiltä.

Peräkylän filosofeina olemme pohtineet muiden seikkojen muassa aerodynamiikka, tuota alaa, jota kovin ihailen. Erittäinkin minua kiehtoo tuulitunnelten savuvanat ja niitä muistuttavat piirrokset, joita käytetään ajopelien markkinoinnissa. Mainittakoon, että vähäinenkin aerodynamiikkaan perehtyminen saa monet piirrokset muuttumaan huumoriksi.

Mutta niin: vaikka pidän aerodynamiikasta, en ole kovin innostunut leikkimään Reynoldsin luvulla tai alan muilla matemaattisilla malleilla. Reynoldsin, minkä seikan täten keron, luku muuten lasketaan seuraavalla kaavalla:

 Re = \frac{v_{s}L \rho }{\mu} = {v_{s}L\over \nu} \;

Missä


  • vs on virtauksen nopeus
  • L on virtausta luonnehtiva pituus (esimerkiksi keskisyvyys)
  • ρ on virtauksen väliaineen tiheys
  • μ on virtauksen väliaineen viskositeetti eli sisäinen kitka
  • ν (kreikkalainen kirjain nyy) on väliaineen kinemaattinen viskositeetti: ν = μ / ρ
Tuo meinaa, että mitä suuremman arvon Reino saa, sitä todennäköisemmin virtaus pysyy laminaarina. Jos Reino on alhainen, virtaus häiriintyy helposti ja muodostaa pyörteitä.

Reynoldsin luvun ollessa 42 voidaan olla jokseenkin varmoja, että jaloissa vaikuttaa Reinot.

Ja nyt pari harjoitustehtävää:


1) Re=37
2) Re=45


(Re<38) ⇒ (Re=Ay) [Lue: jos Reino on pienempi kuin 38, niin Reino on Aino]

Ja miten kraatarin perheen pöydässä päädyttiin sivuamaan Reynoldsin lukua? No, puheenaiheenahan oli nimismiehenkiharat, nuo sorateiden pyykkilaudat, jotka ravistavat reippaan autoilijan munaskuut kurkkuun. Isäni oli aatoksissaan tullut siihen tulokseen, että nimismiehenkiharat aiheutuvat tuulesta. Kehtasin olla eri mieltä, mutta keskustelutapaamme mukautuen suhtauduin näkemykseen suopeasti hymyillen, etenkin kun minulla ei ollut tarjota kilpailevaa, saati sitten pätevämpää näkemystä. Ja onhan asia niin, että nesteiden ja kaasujen virtauksilla on taipumus aiheuttaa aaltoilua sellaisten materiaalien rajapinnassa, jotka eivät ole umpikiinteitä. Jos epäilyttää, kannattaa käydä Yyterissä kahlailemassa. Tuuli on kasannut hienoa hiekkaa yli kymmenmetrisiksi dyyneiksi, ja kahluusyvyydellä hiekkapohjassa on yllättävänkin terävää aaltokuviota. Ikävä kyllä minulla ei ole siitä kuvaa, joten joudutte menemään itse toteamaan seikan. Toivottavasti ei ole helmikuu, kun käytte toteamassa väitteeni todeksi.

Sittemmin olen lukenut jotakin hölinää jostakin resonanssista, liian yksijakoisesta pintamateriaalista (suomeksi: tasakokoisesta sorasta) ja liian korkeista ajonopeuksista. Jään äimistelemään. Nimismiehenkitaran syntymiseksi ja voimistumiseksi kaikkien, mitkä siinä soratien pinnassa resonoivat, pitäisi resonoida samalla taajuudella. Sitä en usko. Arvelisin raskaiden esineiden, kuten kuorma-autonpyörien resoneeraavan paljon seesteisemmällä tempolla kuin pikkuruisen Smart-auton gummien. Ja entäs maaseudun viimeisten teinien mopot? Aivanko varmasti ne pomppivat kiharoissa täsmälleen niin että kiharat kihartuvat entisestään? Kuitenkin nopeus ja Reinojen koko vaikuttavat kiharoihin, syntyivätpä ne tossuista, erikokoisista ajokeista tai tuulesta. Mitä isommat Reinot, sen tasaisempi tie.

Toinen seikka, jota tuossa köökin academeionissa olemme pohtineet, on tässä talossa viihtyvät terveysbakteerit. Kävi nimittäin niin, että kun lähisukulaiseni muuttivat tähän taloon lämpimästä ja hienosta pappilasta, kukaan heistä ei sairastellut flunssia ja muita sellaisia moneen vuoteen. Minä tosin kärsin yhden sydänlihastulehduksen, mutta se on eri juttu, enhän asunut täällä kuin tilapäisesti. Muutettaessa talo oli seissyt kylmänä vuosikymmenet. Katto oli vuotanut ja sisäkatto yhdestä huoneesta osin jo romahtanut. Itse asiassa kylän postinkantaja oli pudonnut vintiltä välipohjan läpi lattialle. Yläkerran Isännän varjelus lieni matkassa, koska jättimäiset kannatinhirret, kattolaudat ja eristeenä olleet hiekkatonnit eivät tulleet perässä. Vettä ei tullut, joskin se köökistä meni. Sähköistä sen verran, että huonokuntoisimmasta huoneesta oli viety katkaisija. Jännitteiset kuparipiuhanpäät toki olivat näkyvissä. Lämmityksenä tässä talossa ovat yhä nuo uunit. Sähköpatterien käyttö on kohtuuttoman kallista. Lisäksi kyläläiset olivat varastoineet taloon kaikenlaista roinaa sen jälkeen kun koulun toiminta tässä rakennuksessa päättyi joskus 1960-luvun alkupuolella. Täältä löytyi mm. karhuntalja ja Yashica-merkkinen 6x6 sentin ruutuja ottava kamera. Talja on yhä, mutta kameran isä myi 50 markalla... Vieläkin nyppii, olisin tykännyt siitä. Pytinki muuten on rakennettu 1890-luvulla mahdottoman komeista mäntyhirsistä.

Hygieniaolot talossa olivat siis asteen paremmat kuin vanhanaikaisessa navetassa: paskaa oli lattialla vain rajallisesti. Siispä oli pakko päätellä, että a) olot eivät taatusti olleet steriilit ja b) jotenkin olot ehkäisivät tautien tarttumista tai itämistä. Sitä en sitten tiedä, aiheuttivatko olosuhteet voimistuneen vastustuskyvyn vai oliko talossa viihtyvä mikrobi- ja pieneläinkanta (kolibakteereista hilleriin ja koiraan) jotenkin tavallisimpia tartuntatauteja tehokkaasti ehkäisevä. Keittiönpöydän tietoviisaat ovat kuitenkin olleet jokseenkin yksimielisiä terveysbasilleista, mikä näinä sikainfluenssapelon kuukausina pantakoon merkille.

Muita aiheita ovat olleet mm. eurokyttäkoulutus, Suomen ja Venäjän sotilasliitto - mikä muuten voi olla sikäli varteenotettava ajatus, että kun Jenkkilän talous natisee, Natokin jossain vaiheessa on saava siipeensä tavalla tai toisella - erinäiset kielipoliittiset kannanotot ja fundamentaalikristillisten näkemysten käytännönsovellutuks-tuks-tukset. Ja seksuaalipolitiikka.

Keittiönpöydän academeion ei julkaise mitään, eikä varsinkaan julkaisusarjoja, eikä se myöskään sitoudu tutkimus- ja keskustelutuloksiinsa sen kummemmin kuin yliopistojen tutkijatkaan. Väitteet ovat siis päteviä vain kunnes muuta keksitään ajatella. Sen sijaan sen tarkoitus on luoda lämminhenkisiä tulkintoja arkipäivän ilmiöistä, kuten nyt tosiaan sotilasliitoista tai pieneläväiskannoista. Yhteisen tietämyksen luominen on myös lähisukua lähentävä tapa, joka ylläpitää sopivan skeptistä ilmapiiriä yhteiskunnassamme muutoin vallitsevia totuuksia kohtaan. Ja verrattain usein se aiheuttaa ihan hyvät naurut.

Meidän yhteiskunnassamme Ainon on ihan suotavaa olla toisinaan Reino. Vaan Reino jos rupeaa Ainoksi, niin perversio on valmis. Turvallisuussyistä olkoon siis Re>46, poikkeuksetta - paitsi soratiellä.

Ei kommentteja: